Leikkauksista ensimmäinen
Oi että. Oi että. OI ETTÄ. Kahden sanan kiteytyksellä tämän päivän sisältö on siinä.
Aamu kahdeksan kohdassa koulun pukuhuoneesta löytyi piukea intoisia ensimmäisen vuoden opiskelijoita koppa ropallinen. Työvaatekattaukset niskassa ja leikkauspäät tanassa valtasimme leikkuusalin jännityksen kihistessä jokaisen sormen nystyssä. Koko kesän odotetuin hoollinen hetki ei tainnut tuottaa pettymystä kenellekään. Vihdoin ja viimein oli tarjolla niitä saksikäsiä.
Ensimmäisenä nykäisynä leikkauspäiden hiukset kasteltiin kauttaaltaan likoisen märiksi, pyyhekuivattiin ja päät asennettiin mahdollisimman ergonomisille korkeuksille. Omani sain näppärästi nakutettua tuolin selkämykseen ruuvipenkkimäisen kiinnittimensä avustamana. Siitä sitten takkujen selvityksen kautta ristijakoa tekemään leikkauskamman ja klipsien kanssa sekä luotisuoria jakauksia tavoitellen.
Saksiminen itsessään tapahtuu loppupeleissä hyvin yksinkertaisen kaavakkeen kautta ja kerros kerrallaan. Palajan teoreettisemman katsannon kanssa tuonnempana. Kunhan jyvän sai kiinni, homma sujui oikein mukavasti. Muistettavia pointteja oli toki kilometri liudaksi asti, joten hiekkakakku taputteluista aktiviteetti ei mene.
Jakauksien tekeminen ilman polullisia hiiriä oli nuken päähän välillä suorastaan h*lv*tillistä istutuksista johtuen. Todelliseen päähän tämä on ehdottomasti helpompaa touhua. Sitä vastoin hyvänä puolena voi mainita, että toistaiseksi ei ollut tarvetta small talkkailla säästä taikka kesäloman katastrofaalisista mökkisaunoista. Ihan rauhassa sai nysvätä töhertää yksityiskohtien kanssa ja lastata kaiken keskittymisen pelkkään uuden oppimisen sisäistämiseen.
Valmista leikkausta föönaillessa pyörähti mielessä sekin fakta, että hyvin pian tuolissa istuu se todellinen asiakas. Nukke ei valita, vikise tai kitise, mutta oman ammattiosaamisen kuppinsa siinä loppu peleissä kaataa, jos tässä harjoittelu vaiheessa ignoraa kokonaan tulevat lähestymiskulmat. Tämän päivän asiakkaallani olisi ollut märkien hiusten lisäksi vesisuihkittu naamaa, rinnukset ja selkä. Lisäksi hän olisi useampaan otteeseen ollut lähellä kuristuskuolemaa kaulan poikki hyppivän föönin johdon tarjoilemana. Tarttis varmaan kiinnittää moisiin juttuihin huomiota jatkoilla.
Huippumahtavahienousupeus päivän kruunasi toisen Tarvike Edustajan vierailu lähi kaupungista. Omiin hyppysiin lunastin valikoimistaan ne työkaluista tärkeimmät eli ihan ikiomat namskispuskurmau sakset! Sen verran mussukoilla tarjouksilla oli varustettu tämä edustaja, että päädyin Suntachi -merkkisiin leikkaus- ja muotoilusaksiin. Aika näyttää millaiset ovat käytössä. Kiveen en ajatellut ko. välineitä hakata, joten merkkiä vaihdan, jos alkaa sormissa siltä tuntua.
Tällä hetkellä olen hukannut kettumaisen sarkastiset ajatukseni joka kulmalta naamaa koristavan seitsemänsadan voltin hymyn sekaan. Ai että, minä niin kovasti tykkään tästä.