Erilainen viikon lopetus

On ollut tässä pientä häppeninkiä. Keskiviikon opintovelvotteisuuspäivä piti sisällään ainoastaan opetussuunnitelman kutistamisen henkilökohtaisempaan kartonkiin. Näillä puheilla valmista kampaajaa pitäisi näissä housuissa olla viimeistään kahden vuoden kuluttua. 

Paluu matkalla ajattelin olla näppärä ja kurvata työssäoppimispaikkojen kartoitus kierroksen kautta kotiin. Kartoitus meni sillä viisiin, kuin olin agendaan suunnitellutkin. Mutkia matkaan ilmaantui sen kotiin menemisen kanssa. Autoni päätti viimeisen listoittamani harjoituspaikan parkkipaikalta lähtiessä edetä vauhdilla etanan ja koska en ko. laitoksista mitään ymmärrä, ehdin muutaman metrin riuhtoa vaihdekeppiä pykälältä toiselle sillä ajatuksella, että hammasrattaissa on väärää leveliä. Kojetaulussa iloisesti bilettävä moottorinmuotoinen valokimara sai kuitenkin pasmat asettumaan sellaiseen riviin, että totesin parhaaksi katsella parkkipaikkaa renkaiden alle.

Muutamaa epätoivon sävyttämää puhelua, messenger viestiä myöhemmin pelastava ritari mussukkaiseni käväisi toteamassa tilanteen olevan kovin jännä. Mahdollisia vikadiagnooseja lenteli ilmassa ja minä lähinnä jökötin paikallani kankut jänötason jäykkinä epätietoisesti nyökkien. Se oli selvää, että autollani ei ajettaisi edes senttejä, saati sitten 20:tä kilometriä kotipesälle. Siispä vietin vaihtari iltapäivää paremman puoliskoiseni työpaikan toimistotuolissa muistikirjani kansia tussaillen.

Illemmalla tarkemman tutkinnan lopputuloksena autorukkaselleni langetettiin Mennyttä Kalua -tuomio. Jakopäähihnan pöllähtäminen on vissiin vähän sama, kuin hammasharjan ajaisi muliksi kynsisaksilla. No can do, ei kannata korjata enää.

Nenäliinateollisuuden vahvana kannattajana, saatoin itkeä muutaman rivin harmistuksen kyyneliä ennen, kuin tämän näköinen hätä muuttui ”katsopa tuosta kävisikö tämä auto” -netin selailuksi. Löytyihän sieltä sopivan pikkuruinen ja sinistä, renkaallista muumia muistuttava otus loppujen lopuksi. Mukava oli vanhalla herralla ajella. Ajattelin kutsua häntä Kaarloksi.

Loput pätkät viikonlopusta kuluivat iloisesti myrskyn jälkeisissä sähköttömissä olotiloissa. 1,5 vuorokautta ilman sähkölaitteita oli äärimmäisen virkistävä kokemus. Varsinkin lasten kanssa. Huomenna todennäköisesti katsotaan ainakin viisi minuuttia yhteen putkeen suuresti tänään kaivattuja piirrettyjä.