Odotus aina palkitaan

Mistä tietää että arki on alkanut ja kesä on takana päin? No siitä kun rakkaalla alkaa kalenteri näyttämään työmatkoja. Voisin sanoa että olen tottunut jo siihen että kotona on matkalaukku aina esillä, se pakataan ja puretaan ja hitsi sitten se taas pakataan. Sitä mukaan kun Kim laittaa vaatteita matkalaukkuun, nätisti otan niitä sieltä pois, mutta hän huomaa tämän aina ja yhtäkkiä ne vaatteet on takaisin laukussa. Olen myös tunkenut kokonaiset 153cm pituuttani matkalaukkuun, mutta ei se hemskutti vie mennyt kiinni, joten minun piti jäädä kotiin ja aloittaa laihdutus 😀 

Jokainen kerta kun Kim lähtee, alkaa minulla ikävöinti. Monet aina sanovat, että nythän sulla on omaa aikaa ja voit tehdä mitä haluat. Mutta vaikka Kim on kotona on minulla myös omaa aikaa ja voin aina sekoilla mitenpäin vain kun hän on täällä. Hän vain kuuluu tähän sisustukseen ja haluaisin aina pötköttää kainalossa. Mutta olen aina myös tosi innoissani Kimin puolesta, hän saa kokea työnsä kautta tosi tosi huikeita ja upeita asioita ja olen niin ylpeä hänestä ja koko heidän työporukasta.

Ikävä on minusta myös todella kaunis ja hyvä asia, eikä se tunnu minusta pahalta. Se että yli neljän vuoden seurustelun jälkeen kaipaa toista heti kun ovi sulkeutuu, viestittely toiselle hänen ollessa pidempään poissa tuntuu erillaiselta. Viesteissä kertoo miten oma päivä on mennyt ja ikävää ja rakkautta sanotaan jokaisessa viestissä. Sydän emojit on myös hyvin paljon käytössä, tai minä taidan käyttää niitä ihan perus ”toisitko kaupasta maitoa kun tuut” viesteissäkin. 

Parasta on se päivä, kun toinen tulee takaisin kotiin! Ja kyllä neljän vuoden jälkeenkin minun masussa pyörii perhosia, meikkaan itsestäni nätin, laitan kivat vaatteet ja teen Kimin lempiruokaa. Kun ovi aukeaa, juoksen syliin ja pussailen poissa olleen ajan edestä. 

Odotus on palkittu!

Pus. Annika