Viikolla tuli hesarissa vastaan oikeain kolahtava juttu. Otsikko oli: Kampaaja, kosmetologi, muusikko, poliisi tai lääkäri eivät pääse ammattiaan karkuun- Kunnon ystävä ei pyydä toista lainaamaan asiantuntemustaan ilmaiseksi.

Tämä on kyllä aika totta, ystävät on maailman ihanimpia ja rakkaimpia, mutta välillä tuntuu että he eivät täysin osaa arvostaa ammattiani ja aikaani. En yleistä, enkä tarkoita kaikkia! Muistan kun aloitin parturi-kampaajana 11vuotta sitten. Aina kun näin ystäviäni, oli jotkut juhlat tai menin perheeni luokse vapaapäivinä, joka kerta puhelun lopussa muistutettiin ”muista sakset”. Se ärsytti silloin niin paljon, mutta nielten vain sanoin että tottakai. Sitten vapaapäivinäni leikattiin perheen hiukset, ystävien hiukset, tehtiin kampauksia illan rientoihin ja mitä milloinkin ja tietenkin ilman vaivanpalkkaa. Muistan kuinka etkoilla oma aikani meni aina vessassa kiharrellen ystävieni hiuksia, kun kaikki oli valmiita niin sitten olikin aika jo lähteä baariin. Välillä kun menin ystävieni juhliin, puoli tututkin tuli pyytämään että voisitko tuosta noin ihan nopeasti kihartaa minun hiukset. Siinä huulta purren, että juu tottakai.. Päässä ketutus! En vain osannut sanoa ei.

Silloin kun perustin oman toiminimen ja lähdin vuokratuolille ja sain itse päättää asiakkaiden hinnat. Se oli vaikeaa ja olisi silloin pitänyt ottaa jo tiukka linja ystäville ja sanoa jokin tietty prosenttialennus listan hinnoista, mutta en tajunnut. Tein ystäviä ihan pilkkahintaan ja omaan taskuun niistä ei jäänyt mitään. Kun yritin selittää että minun pitäisi nostaa hieman hintoja, siitä otettiin nokkiin ja hetkeen ei pidetty yhteyttä. Monet kerrat on myös käynyt tämä kun väri on päässä ilmoitetaan, hei mulla ei muuten oo rahaa, niin käykö että maksan parin viikon päästä kun tulee palkka. Eihän sitä maitoakaan mennä ostamaan kaupasta ja ilmoiteta kassalla että maksan ensi kerralla. Tämä on minun työ, minun elanto. Tekisikö kukaan teistä töitä niin että saisitte siitä vain puolikkaan palkan?

Parhaiten on jäänyt aikoinaan yhden kundin kommentti päähän pyörimään, leikkasin hänen hiukset noin 20-minuutissa ja rahastin siitä 20€ kun aikaa ei mennyt niin paljoa, hän siihen tokaisi että ” kylläpäs sulla on tuntihinta kohdillaan”. Hmm jep jep, siinä olisi tehnyt mieli latoa että mietippä vähän meneekö se raha suoraan taskuuni, vai mitä kaikkia kuluja siitä lähtee pois. Mutta ei, vastasin että hyvä työ maksaa. Samoin ihan kuukausi takaperin tuli vastaan ihminen jota en ollut koskaan ennen nähnyt, hän oli ystäväni poikaystävän kaveri, aikuinen mies, ”hei pystytkö leikkaa mun hiukset parilla kymppii, kun v*tuttaa maksaa 30€ parturista”. Minulla miestenhiusten leikkaus maksaa 32€, minusta se ei ole paha hinta käsityöstä ja minun ajasta. 

Mutta tiedän että omaa vikaahan se on ollut, olisi pitänyt pitää tiukka linja alusta asti, mikään tässä maailmassa ei ole ilmaista. Nyt jo monta vuotta sitten aloin itse arvostamaan omaa kädenjälkeäni ja työtäni, enkä enään myy sitä puoli ilmaiseksi. Silloin kun ystävä/ kaveri on tuolissani, hän saa saman palvelun minulta niin kuin kaikki muutkin asiakkaat. 

Mutta uskon että ne kaverit ei täysin edes ymmärrä että se asia häiritsee meitä, voisin melkein sanoa että kaikkia yrittäjiä. En usko että sitä tietynlaista harmitusta heille sillä tavoin näytämme. Mutta itse teen sitä samaa poikaystävälleni ketä on kuvaaja ”voitko muru ottaa musta kuvan” kuuluu suustani aika usen. Mutta olen koittanut enemmänkin nakittaa sitä hommaa Miralle. Vaihtikset on huippuja, mä teen sulle jotain ja sä teet mulle <3

Itse käytän ystävieni palveluita jotka toimivat myös yrittäjinä, en käy heillä alennusten takia, vaan hyvän työnjäljen ja siitä maksan mieluusti sen summan mitä muutkin. 

Iso suukko sun sunnuntaihin!

– Annika