Pettäminen on aihe joka satuttaa aina. Silloinkin kun se on tapahtunut jollekkin toiselle, sitä tuntee omissa nahoissaan sen petetyn ihmisen tuskan. Pettäminen on tullut viimeaikoina esille enemmän kuin ennen. Haluan kertoa teille minun roolista niin petettynä kuin pettäjänä, valitettavasti olen kokenut aikoinaan molemmat.

Olen ollut 15 vuotiaasta tähän ikään asti, muutamassa vähän pidemmässä parisuhteessa. Näissä jokaisessa suhteessa minua on petetty. Ja näistä suhteista on yksi, missä olen myös itse toiminut pettäjän roolissa.

Ensimmäisessä suhteessa, halusin yllättää viikonloppuna poikaystäväni ja mennä bileisiin missä hän oli. Kun auto saapui silloisten makasiinien pihaan, autonvalot osuivat suoraan kahteen hahmoon jotka halailivat ja pussailivat siinä, noh nehän olivat poikaystäväni ja hänen ex-tyttöystävänsä, heillä oli ollut suhde monta kuukautta minun seläntakana. 

Toisessa suhteessa, olin lähtenyt poriin vanhempieni luokse juhlimaan valmistujaisiani. Poikaystäväni ei päässyt silloin mukaan, en muista syytä. Yöllä ystäväni soitti ja sanoi että poikaystäväni oli lähtenyt toisen tytön kanssa baarista kotiin.

Kolmannessa suhteessa kävin salaa poikaystäväni facebookissa, fiksua ja tosi salittua tämä ei tietenkään ollut. Mutta uskon että muutama muukin on tämän tehnyt. Sieltä löytyi aika intiimi keskustelu toisen tytön kanssa ja viesteistä kävi ilmi että poikaystäväni oli ihastunut häneen. Tässä en tiedä oltiinko minua petetty myös fyysisesti vai vain henkisesti.

Neljännessä suhteessa sitten on se klassinen känni tarina. Aamulla minulle soittaa ystäväni, joka kertoo poikaystäväni olleen liian läheisissä tunnelmissa toisen tytön kanssa baarissa. Pussailleet kaikkien edessä, kävelleet käsikädessä ja olleet aika läheisiä. Tämä tuntui todella minun nöyryyttämiseltä, moni ystäväni oli ollut samassa baarissa ja nähnyt tapahtumat.

Pettäminen murskaa oman itsetunnon täysin, sitä katsoo peilistä itseään ja etsii niitä vikoja itsestään. Minussa on oltava jotain vikaa, miksi minua muuten petettiin. 

Monesti se vika ei ole meissä petetyissä, vaan pettäjässä. Kuka milläkin asialla haluaa pönkittää omaa itsetuntoaan, surullista että siinä samalla pitää satuttaa toista ihmistä.

Pettäjänrooli minulle itselleni syntyi pitkässä suhteessa, meillä oli silloisen poikaystäväni kanssa suhde kuollut jo aikoja sitten. Joku asia meitä vain piti silloin vielä yhdessä. Emme viettäneet aikaa keskenään, kumpikaan ei osannut sanoa toiselle mitään nättiä, kehuja ei tullut enään koskaan, tai edes sitä kainalopaikkaa. Olimme ystävieni kanssa festareilla, siellä vastaani tuli vanha ihastukseni. Hän puhui minulle kauniisti, pyyteli anteeksi vanhoja virheitään ja pyysi itselleen uutta mahdollisuutta. Sinä iltana olin vielä järkevä ja sanoin suorat sanat ja pyysin jättämään minut rauhaan. Kunnes seuraavana päivänä olin rannalla ystävieni kanssa ja samainen tyyppi soitti minulle ja pyysi että voisimmeko nähdä. Vanha ihastus sisälläni pamahti päälle ja perhoset lensivät ympäri kroppaani. Suostuin. Siitä se sitten alkoi, yhdeksän kuukautta kestävä suhde häneen. Silloinen poikaystäväni ei huomannut mitään, tämäkin kertoo kuinka ”onneton” suhteemme oli. Mutta oikeutta se ei pettämiseen antanut! Olin nuori, hölmö, vailla huomiota. Väärin tein ja tiedän sen, minun olisi pitänyt päättää suhteeni ensin. Pahaa oloa en edes tuntenut silloin, mutta jossain vaiheessa tuli se piste että en pystynyt enään jatkamaan suhdetta kumpaakaan. Lopetin suhteen ja parisuhteen, muutin pois. Harteiltani lähti sata kiloa ahdistusta.

Virheistään oppii, ainakin minä opin. Myös karmaan uskon ja sain sekoilustani takaisin samalla mitalla. Itse koen jos pettämisen antaa anteeksi, niin silloin pitää muistaa että on antanut anteeksi. Jokaisen uuden riidan tullen, ei voi nostaa vanhoja asioita esille. Ne pitää käydä läpi ja unohtaa. Pitää olla onnellinen omassa suhteesa, jos jokin tökkii siinä, ei pettäminen ole se ratkaisu. Myös on niin väärin että ensin petetään, sitten jätetään se kertomatta petetylle, jatketaan vain parisuhdetta normaalisti, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Onko se reilua että petetty itse ei saa päättää, haluaako jatkaa suhdetta ihmiseen, ketä on pystynyt olla toisen ihmisen kanssa. 

Tälläinen sunnuntai tarina teille 🙂

Rakastakaa toisianne ja olkaa uskollisia!

Pus. Annika