Yrittäjyys ja omaelämä

Minun piti kirjoittaa seuraavaksi postaus viikonlopun berliinin reissusta, mutta eilen sain kuulla kuinka minua ja työtäni oltiin kyseenalaistettu ja tämä jäi vaivaamaan minua.

Olin 22 vuotias kun laitoin oman toiminimen pystyyn ja aloitin yrittäjyyden. Vielä silloin en tiennyt siitä yhtään mitään ja opin kaikki virheet kantapään kautta. Minulla ei silloin ollut hyvää kirjanpitäjää, en edes muista mitä kautta sen silloin hommasin. Ja kun itse olin nuori ja hölmö en ollut ottanut asioista oikeestaan yhtään selvää. Olin vain onnellinen kun rahaa tuli tilille. Noh ensimmäisen vuoden jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että yrittäjyydessä on hyvin hyvin monta asiaa mitä pitää ottaa huomioon. Mutta virheistä oppimalla ja aikuistumalla, tänä päivänä asiat hoituvat juuri niinkuin niiden kuuluukin ja omistan myös super hyvän kirjanpitäjän, joka potkii minua pepulle että asiat hoituvat ajoissa.

 Vaikka olenkin yrittäjä ja olen melkein aina töissä, ei se tarkoita kuitenkaan sitä etteikö minulla olisi myös elämää työpaikan ulkopuolella. Välillä kun olen päässyt töistä aikaisemmin ja tutut näkee minut kaupungilla hengailemassa, niin saattaa ensimmäinen kysymys olla että eikö töitä ole riittävästi vai onko sitä lähdetty lintsaamaan. Ymmärrän tämän kyllä, koska melkein aina minut näkee työntouhussa. Mutta minulla ei ole laadittuja työaikoja vaan laadin ne ihan itse, joskus olen aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan ja joskus olen kahdestatoista kuuteen töissä, tai sitten ihan täysin vapaalla. Joskus asiakas saattaa perua ja pääsenkin lähtemään aikaisemmin töistä. Eli jos minua näkee työpaikan ulkopuolella, niin ei en lintsaa, saatan silloin viettää täysin ansaittua vapaapäivää. 

Kipeenä oleminen on yrittäjän paholainen, yleensä sitä meneekin pääkolmantenajalkana töihin. Mutta joskus olo vie voiton ja on pakko jäädä kotiin lepäämään ja laittamaan tauti kuriin. Mitä enemmän ikää minulle on tullut, sitä herkemmin mietin milloin on se hetki kun pitää antaa itselleen aikaa parantua. Nykyään on vaikka mitä jälkitauteja ja ne pelottaa. Olen onnekas siinä, että asiakkaani on ymmärtäväisiä sen suhteen jos joudun hieman aikoja siirtelemään. Koitan kuitenkin mahdollisimman nopeasti saada kaikille uudet ajat.

Asia josta pahoitin mieleni, on että minua ja minun sanomaani kyseenalaistettiin ja ajateltiin että olin valehdellut uudelle asiakkaalleni. Jos joudun perumaan asiakkaani on siihen oikeasti silloin syy. Se että olen pistänyt oman liikkeen pystyyn ei ole minulle mikään pikkuasia. Olen aina laittanut asiakkaat kaiken edelle ja tulen aina laittamaan. Mutta joskus minunkin elämässä saattaa tapahtua henkilökohtaisia asioita joiden vuoksi joudun jäämään pois töistä. En kuitenkaan jätä ketään koskaan pulaan, vaan etsin itselleni tuuraajan, jotta asiakas varmasti saa hiukset kuntoon. Se että asioistani kysytään ystäviltäni eikä suoraan minulta itseltäni harmittaa. Koska silloin kun kysyy henkilökohtaisesti miksi näin oli käynyt, saa sen oikean vastauksen eikä tarvi tehdä omia johtopäätöksiä. Tämä sai minulle niin pahanmielen, olin tässä tapauksessa hoitanut itselleni tuuraajan ja ilmoitin perumisesta viisi viikkoa etukäteen, mutta siitä ei oltu mainittu vaan oltiin kerrottu kuinka olin jättänyt asiakkaan pulaan. Se että minusta ihmisenä puhutaan seläntakana on asia mikä tottakai saa pahanmielen mutta ei enään niinkään satuta minua, koska minulle tärkeintä on että ystävät ja perhe ja minä itse tiedän kuka olen. Mutta se että työtäni ja firmaani kyseenalaistetaan on niin väärin ja se loukkaa todella paljon. Minun asiakkaani on niin tärkeitä minulle ja aina koitan tehdä asiat asiakkaat edellä. Mutta välillä minunkin yksityiselämässä voi käydä jotain ja joudun perumaan tai siirtämään aikoja. 

Ja se mitä omaan someeni laitan on vain pintaraapaisu elämästäni. Tottakai haluan laittaa sinne videoita ja kuvia kaikista niistä hyvistä ja ihanista asioista. Kyllä minäkin olen joskus surullinen, mutta se ei ole asia mistä haluan someeni laittaa videoita ja kuvia. Se että sanotaan, että no näkee somesta sitten mikä on meininki, on mielestäni todella ilkeää. Haluan ja tykkään laittaa omaan someeni juttuja, tästä tuli vain fiilis että siellä joku kyttää ja koittaa etsiä syitä miksi olen ajan perunut. Se mistä tulee itselleni hyvä mieli, on se kippiskuva ystävieni kanssa ja se on myös se kuva minkä haluan ulos jakaa. 

Olen itsekkin liian ennakkoluuloinen ihminen, mutta koitan kokoajan oppia luottamaan ihmisiin. Olen todella herkkä ihminen ja en tiedä otinko tämän liian henkilökohtaisesti, mutta ainakin huomasin kuinka paljon tämä asia jäi minua vaivaamaan. Poikaystäväni sanoo minulle aina, että miksi mietin niin paljon mitä muut minusta ajattelevat. Kai sitä vaan haluaisi että kaikki tykkäisi minusta, mutta eihän se voi mitenkään olla mahdollista. Pitää vain oppia että aina ei voi mielyttää kaikkia, vaikka kuinka haluaisi.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

puss. Annika