Ystävyys

 

Minulla on niitä muutamia asioita, joista olen joka päivä niin kiitollinen. Yksi niistä on ystävyys ja ystävät. Minulla ei ole kovinkaan montaa sellaista soitellaan usein ja nähdään ystävää, mutta muutama hyvinkin tärkeä ja joille tiedän että minä olen tärkeä.  

Yksi päivä töissä puhuin asiakkaani kanssa yksinäisyydestä, puhuimme kuinka välillä tuntee olevansa aika yksin. Puhelimeni harvemmin pirisee kavereiden soitoista tai että whatsuppi välkkyisi viesteistä ja treffi pyynnöistä. Ja itsepäinen tyyppi kun olen, päätän että en itsekkään halua olla aina se joka ottaa yhteyttä.. Tämä on vähän hölmö juttu, mutta puhelin oikeasti toimii molempiin suuntiin. Ajattelen, jos minusta halutaan kuulla, voi minullekkin soittaa. Mutta kun tätä ikää on jonkin verran jo tullut, niin aika monilla ystävilläni rupeaa olemaan perhettä ja paljon muutakin tekemistä kuin istua illat kahvilla kahviloissa. Kaikilla meillä on mennyt elämät eteenpäin ja nautitaan siitä kotielämästä ja siitä ihanasta tavallisesta arjesta, mutta aina kun näemme, on kaikki niinkuin ennenkin. 

Mira on elämässäni se tyyppi joka soittaa minulle päivittäin. Yleensä silloin kun tunnen oloni yksinäiseksi tai muuten vain tylsistyneeksi, puhelimeni pirisee ja näytössä lukee Mira Muruni, hetkessä yksinäisyyden tunne on poissa. Välillä perjantaisin puhumme puhelimessa ja nauramme elämäämme, snäpeissä pauhaa kun muut ovat juhlimassa ja dinnereillä ja itse pötkötämme omilla kotisohvillamme flanellihousut jalassa, popparipussi kädessä. Mietimme että onko meidän kutsut postissa mahtanut kadota :D Oma valintahan se kotisohva täysin on!

Luottamus on myös minusta tärkeintä ystävyydessä. Tarvin elämääni ihmisen, ystävän jolle kertoa se pahinkin elämän kolhu mitä ei haluaisi/ kehtaisi kertoa kenellekkään, mutta sisällä pitäminen on vieläkin rankempaa. Mira on ihminen jolle pystyn sanomaan kaiken, puhumme niin avoimesti toisillemme ja tiedämme toisistamme kaiken. Olemme kuin perhettä, tiedän että mitä vain minulle tapahtuisi, hän seisoo vierelläni ja sanoo että kaikki on hyvin. Olen aina haaveillut siitä Sex and the City ystävyydestä ja porukasta, istuisimme vielä viisikymppisinä kahviloissa ja bailaisimme yhdessä glittermekot päällä. Neljän hengen porukkaa meillä ei ole, mutta Mira on minun Sex and the City porukkani. Tiedän että juomme viiniä vielä 80- vuotiaina yhdessä ja nauramme kaikille kokemuksillemme. Olen luonteeltani äkkipikainen ja kun haluan tehdä jotain, sanon vain Mirkulle ja hän on 100% varmasti mukana! Nyt koitan saada häntä meidän perhelomalle mukaan, tiedän että hän tulee sinne. 

Saan olla onnellinen että elämässäni on ihminen ketä aidosti välittää minusta ja saa minut oikeasti tuntemaan että minä olen tärkeä ja minun mielipiteet on myös tärkeitä. Joten kiitos Mira sinulle jokaisesta päivästä jonka saan kanssasi jakaa. Nähdään kohta töissä! <3

Pus. Annika