Ketkä kaikki ovat sittenkun-ihmisiä?Minä ainakin olen,ja pahimmasta päästä vieläpä.”Sittenkun-syndrooma” on sellainen,että mitään ei voi tehdä heti,vaan pitää aina vähän ensin lykätä sitä(useimmiten inhottavaa)asiaa tai tehtävää.Esimerkiksi näin:

-Mä pyykkään sitten kun olen eka pedannut sängyn.

-Mä petaan sängyn sitten kun oon täyttänyt tiskikoneen.

-Ja ihan varmana täytän sen tiskikoneen,mutta sitten kun oon eka syönyt.

-Ja mitäs mun piti sitten tehdäkään…Ai niin ne pyykit!Sitten kun oon ekana leiponu…

Ja lopulta esimerkkitapaus unohtaa autuaasti ne pyykit,muistaa ne seuraavana iltapäivänä,ja sitten onkin pakko käydä ”ihan vaan nopeesti koneella”.

Mutta vaikka minäkin olen sittenkun-tyyppiä,niin itseäni jää kyllä kaihertamaan tekemättömät jutut.(Pitäs nytkin tehdä vaikka mitä…No,sitten kun olen kirjoittanut tämän…)Ja yleensä sittenkun-ilmiö tapahtuu juuri inhottaville jutuille.Vai onkohan joku joskus sanonut,että ”Syön suklaata sitten kun olen tehnyt työt”?En ole itse ainakaan kuullut.Tietenkään ”sittenkun” ei ihan aina viittaa johonkin epämiellyttävään.(Lähden leffaan kun pääsen töistä,esim.)

PS.kommenteja saa laittaa!Ja hyvää myöhästynyttä naistenpäivää kaikille!