Kirjaimien äärellä, jälleen kerran..

Jälleen kerran aloitan kirjoittaimisen. Todennäköisesti tälläkin kertaa kirjoitain innolla muutaman kerran ja sitten se käy liian työlääksi. Sellainen minä olen. Kärsimätön kaikkimullehetinyt-tyyppi. Kuitenkin tässä päässä olisi äärettömän paljon sanomattomia asioita, jotka olisi hyvä tuoda julki edes anonyymisti kirjoittamalla. 

En tiedä mitä varsinaisesti tällä kirjoittamisella haen, mutta jospa saisin hieman dataa pois päästä. Olen matkalla. Matkalla johonkin, missä minun olisi hyvä olla. Ja matkaan kuuluu pään tyhjentäminen.

Keikun aallon harjalla, samalla jolla olen keikkunut jo vuosia. Seestyn aaltojen lailla aina hetkeksi, mutta uusi myrsky alkaa aina tässä vesilasissa. Ja se voi olla ihan pienikin myrsky. Ja aina huomaan, että tämäkaan aalto ei ollut se, joka vie unelmien aurinkorannalle, jossa voin siemailla sangriaa ja joogata rantahietikolla päivät päästään.

Haluaisin löytää sen rauhan, mitä onnellisuus minussa vaatii. Olon, tilan tai paikan jossa olisin vain onnellinen. Ituhippinä joogalandiassa tai boheemina kultturellinä, ei väliä kunhan olisin.