Ajatuksen juoksua // Thoughts running

Puuh, ollut kunnon writer’s block. Ajatuksia, aiheita ja aikaakin olisi ollut. Miksi sitten ei vaan ole tullut kirjoitettua? Eikä siitä nyt ole ollut kuin kaksi viikkoa, heh. Väliviikko meni … ihmetellessä. Ihmisiin tutustuessa, sairastaen viikonlopun. Tästä viikosta voisi sanoa melkein samaa: luentoihin ja ihmisiin tutustuessa ja viikonloppu sairastaen – taas. Kuviakaan ei ole tullut otettua enkä halua kirjoittaa ilman kuvia. Joten saatte sekalaisia kuvia ja ajatuksen virtaa. Niitä ajatuksia mitä päässäni on pyörinyt viime viikkoina. 

Viime periodin tulokset tulivat, olin niihin ihan tyytyväinen. Yhdestä kokeesta en päässyt läpi, mutta sen pääsen uusimaan kunhan vaan saan aikataulut selville. Paikallinen arvosana asteikko onkin mielenkiintoinen: Asteikko on 0-20 ja puolet (10) pitää saada, että on päässyt läpi. Tämä on sama periaate kuin Suomessa, tosin siinä ei voi saada kuin ensimäisen hyväksytyn arvosanan 1, kun 5 on paras. Täällä tosin saa epäonnistuessaan myös kymmenen alta numeroita: näin minä sain siitä yhdestä kurssista 8. Eli uusinnan kohdatessa tiedät kuinka pahasti mokasit ja saat ajatukset siitä kuinka paljon töitä odottaa uusintaan. Eli tavallaan tämä on kiehtova ja positiivinen asia – silti vähän hassu etenkin alkuun. Eikä tässä vielä kaikki! Arvoasteikko vaikeutuu vielä vähän. Vitonen on Suomessa ihan mahdollinen, toki sen eteen pitää nähdä todella paljon vaivaa ja suoriutua äärimmäisen hyvin. Täällä, 20 on käytännössä mahdoton. Kyllä niitä jaetaa vuosittain, mutta vain erityisen ansioituneelle ja täydelliselle suoristukselle. Tämä rajaa asteikkoa: käytännössä 15 ylittäessä on arvosana paljon parempi kuin mitä kolme neljäsosaa asteikosta. Jotenkin näin minulle ensikerran kuvattiin asteikkoa: 10 pääset läpi, 11 on ok, 12 on jo hyvä, 13 vähän parempi. 14sta saa jo olla tyytyväinen ja on nähnyt vaivaa. 15 on upea ja sen jälkeen on huikeaa! Lähes mahdoton. 

****

On jotenkin ollut hämmentävää pudota taas aivan alkuun. On tuttuja ihmisiä, jotka on toki helpottaneet elämää paljon – mutta silti se kaveripiiri täytyy rakentaa taas aivan alusta. Mutta ei siinä, tosi huikeita tyyppejä jo nyt olen päässyt tapaamaan! Toisaalta nyt on itse helpompi olla se aktiivinen osapuoli, kun on jo paikat tuttuja, mutta ei ihmisiä joiden kanssa niistä nauttia. Toisaalta tämä on huikee tilanne: voi elää Erasmuksen uudestaan, samassa paikassa eri ihmisten kanssa. Saan tavallaan kaksi vaihtoa yhden hinnalla. Tutustua tuplamäärään ihmisiä ja heidän kulttuureihinsa. Suunnitella reissuja tuplasti enemmän kun ihmiset ovat eri puolilta maailmaa. 

Jotenkin pitkään kuvittelin, että vaihdon jälkeen on ihanaa mennä Suomeen ja jatkaa elämää siitä mihin se jäi. Jäädä Suomeen, innostua siellä asioista eri tavalla. Mutta alan pikku hiljaa tajuta, ettei se tule tapahtumaan. Vaihto on vasta niiden kaikkien seikkailujen alku tavallaan, tämän jälkeen on tuplasti tai triplasti syytä lähteä reissuun: ihmiset, kulttuurit ja paikat. Tajuan, miten matkustaminen ei ole vain paikkoja, vaan ihmisiä, kohtaamisia ja kulttuureja. Niistä oppimista. Enkä tarkoita etten kaipaisi Suomeen, mutta tulen myös aina kaipaamaan sieltä pois. Aion elää siellä myös erilaista elämää: uskaltaa, mennä ja tehdä vielä enemmän. Ei vain jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen, uskaltaa olla utelias ja epäonnistua. Luottaa ihmisiin ilman syytä, koska on tärkeämpää kuulla kuin nähdä heidät. 

Tänään piirsin Amerikan mantereen kartan, kun hävetti etten tiennyt Etelä-Amerikan maita. Olen istunut luennolla kuuntelemassa belgialaisesta kulttuurista ja historiasta, jotta voisin ymmärtää näitä ihmisiä paremmin. Olen tuijattanut koko syksyn enemmän Balkanin alueen karttaa kuin ikinä ennen ja saanut palavat halun matkustaa sinne. Miettinyt, jos sitä menisi ja soittaisi vastapään talon ovikelloa, jonka rouva istuu aina yksin ikkunassa. Jos hän voisi vaikka auttaa hollannin läksyissä. Saanut kutsun kiinalaiselle illalliselle, ihan vaan koska olin kiinnostunut ja ystävällinen. Juonut yhden kaljan lisää, koska se tarjottiin. Käyttänyt monta opiskeluun tarkoitettua aikaa tutkien lentoja ja Belgian politiikkaa ja kuninkaallisia sekä nähtävyyksiä. Katsonut aivan liian monta jaksoa Täydellisiä naisia. Keskiviikkona heräsin seitsemältä, jotta ehtisin luennolle, joka oli hollanniksi. Ollut niin onnellinen kevään suunnitelmista. Tein aluksi itselleni kalenterin seinälle, jotta olisi helpompi hahmottaa jäljellä olevaa aikaa. Nyt tuijotan sitä vain häkeltyneenä, kuinka nopeasti aika tuleekaan menemään. Silti niin odotan niitä lämpimiä iltoja terassilla ja auringossa, ulkona. Auringosta on ollut kiva haaveilla, kun niistettyjä nenäliinoja on parisataa ja aurinko on ollut lähinnä pilvikerroksen toisella puolella. 

Silti sitä kohti on helppo mennä. 

Kuvat perjantailta, kun aurinko paistoi pitkästä aikaa käytännössä siniseltä taivaalta – eikä satanut ollenkaan. 

<3tau

eng// I’ve been lately sick a lot. We also got our first semester’s results: I failed only one! And that one I can redo, what it comes to the other ones, I’m satisfied. 

It has been weird to fall to the beginning. Of course, there is people here I know, but the group has to be built all over again. But I can’t really complain: I’ve met amazing people already! This is a new beginnig: I’m able to get to know so many new people and their cultures. Also spring will be full of travelling, it will be in the end before I will even notice. Time flies and soon I’ll be back in Finland. Though I won’t be able to do what I though I would: not just restart my life and continue where I left it. I have to do it differently, ’cause I’m different. I want to be more open and just meet people, listen to them and not only see them. I want to be more open for oppurtunities and experiences also in Finland – but at the same time I know, I’ll be always missing something abroad. At least now I have more reasons to buy all the flying tickets than just for visiting places: people and cultures. 

But when sick, it is nice to imagine coming up sunny and light days.

Pics from Friday, when sun was shining after a long while – and it didn’t even rain! 

<3tau