It is hard, but so worth it in the end
Ensimmäinen viikko ollut ehdottomasti pisin viikko ikinä – kuitenkin lopulta se on mennyt nopeasti. Ristiriita on valtava – tuntuu että olen ollut ainakin jo puolet vaihdosta täällä, paikat ovat tuttuja, mutta todellisuudessa luennot ja todellinen opiskelu ei ole edes alkanut. Opittavaa on vielä aivan valtavasti, uusi kaupunki, yliopiston tavat toimia sekä täysin uudet ihmiset ja kulttuurit. Vieraalla kielellä puhumisesta puhumattakaan ja silti tarkoituksena olisi oppia vielä tuntemattomampi kieli. Niin kuitenkin viikko on täällä jo melkein oltu. Siihen mahtui vaikka ja mitä!
Vanhan kaupungin Leie joki ja ihanat talot
Ensimmäiset päivät meni ihmetellessä ja tutustuessa kaupunkiin, hoitaessa niitä pakollisia käytännön asioita mitkä jo saattoi hoitaa. Totutellen siihen, että ruokakaupat eivät ole ikuisuutta auki ja yökauppojen valikoima on lähinnä valittu bileistä jatkoille siirtyville. Eksyessä kaupunkiin, joka on henkäisevän kaunis jopa kaatosateella.
Tiistaina törmättiin uusiin suomalaisiin, joista yksi on sattumalta tuleva kämppikseni. Hostelli on ollut alussa erittäin kiva, täällä varmasti tapaa ihmisiä, jotka ovat juttelukaverin tarpeessa. Alkuun useat olivat myös Erasmus-vaihtareita, koska yliopiston kämpät sai ”vasta” keskiviikkona. Täällä oli helppo siis tutustua tyyppeihin ja tiistaina lopulta päädyttiin reilun kymmenen vaihtarin kanssa iltaa istumaan tunti jos toinenkin. Käytännössä näihin kaikkiin onkin tullut pidettyä myös myöhemmin yhteyttä eli jonkinlainen kaveriporukka sekin on, sekalainen ja ihana!
Täällä ehdottomasti tähän asti on ollut mielenkiintoista ihan vain keskustella eri maista tulleiden kanssa: Miten yliopisto toimii toisilla, miksi päätyi Gentiin ja mitä mieltä on käsillä olevasta pakolaisongelmasta. Erittäin mielenkiintoinen oli myös keskustelu saksalaisen kanssa toisesta maailmansodasta. Kummallista kyllä (not), mutta täälläkin heti kun kertoo opiskelevansa historiaa oletetaan samointien tietävän kaiken lähes kaikista sodista… Terkuin käytöstavoista ja kulttuurista kiinnostunut historioitsija :D
Moderni ja vanha yhdistyy – paikallisten inhoama kattorakennelma on keskellä vanhinta keskustaa. Sille ei ole oikein mitään funkiota, mutta alta löytyy piano, jota voi kuka vain mennä soittamaan. Tunnelmaa ainakin riittää!
Torstaina alkoi konkreettinen yliopisto toiminta: meillä oli yli kolmen tunnin mittainen istunto noin neljän tuhannen vaihtarin tai ulkomailta tulleen uuden opiskelijan kanssa. Esitelmät olivat onneksi tiiviitä, mutta tietoa tuli aivan liikaa kerralla. Muuten ylipisto on todella hyvin järjestänyt asiat, mitä nyt jonottomaan joutui kaikkialle kun vaihtareita on niin paljon. Välillä tuntuu kaiken olevan liian tarkkaan järjestetty: toimistojen aukioloajat menevät mukavasti ristiin. Kaikkialla sanotaan, että hoitakaa tämä ja tämä nyt pois alta, mutta silti ihmetellään jos haluaa hoitaa asioita kunnolla etuajassa …. Eli tiukkaa ja rentoa meininkiä samalla.
Uuden ja vanhan yhdistelmää keskelle vanhinta keskusta.
Välillä on ahdistanut, itkettänyt, tullut ikävä, mutta kaikesta on tähän mennessä päästy yli. Useimmat hetket on ollut supereita, kun alkaa tajuamaan pikku hiljaa missä sitä on. On mieletöntä kävellä kaupungilla ja miettiä kaikkea tätä historiaa, josta arkkitehtuuri ja rakennukset kertovat. Miten todella onnekas olen, kun saan olla täällä. On niin arvokasta ymmärtää ja todeta henkilökohtaisesti, miten tunteet ja innostuksen asiat voivat olla aivan samat suomalaisella ja espanjalaisella – keskustella siitä yhteisellä kielellä, joka ei ole kummankaan oma äidinkieli. Kääntyä sen jälkeen toisella puolelle istuvan puoleen ja keskustella aivan eri asiasta portugalialaisen kanssa. Nauraa ja nauttia olostaan yhdessä. Hassut asiat ne jäävät joskus mieleen sydäntä lämmittämään.
Myös olut alkaa jo maistumaan joltain mitä voi juoda !
Uutta viikkoa ja uusia haasteita kohti levollisen viikonlopun jälkeen,
helliä hetkiä kaikille <3 tau