Opinnoista

Ulkomailla opiskelu on mielenkiintoinen kokemus monesta syystä eikä vähintään sen takia, että ei (yleensä) pysty opiskelemaan omalla äidinkielellään. Myös kokemus toisesta yliopistosta ja sen tavoista toimia on ollut todella rikastavaa ja tuonut uusia näkökulmia omaan näkemykseen yliopistojen toiminnasta. Esimerkiksi miten kokeet on täällä järjestetty, mikä on professorin asema ja miten koko systeemi toimii. Olin etukäteen elänyt harhakuvitelmassa, että Euroopassa on suhteellisen samankaltainen yliopistosysteemi – ei ole. Kaikilla ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jo ihan se, mitä tietää yliopistosta etukäteen ja niiden tuomat odotukset ohjaavat paljon mielikuvaa opinnoista. Esimerkiksi, kun Suomessa on aina totuttu ajatukseen että joululoma on LOMA, Belgiassa se tarkoitti valtaosalle kokeisiin lukemista. Kun kysyin belgialaisilta mitä he oikein olivat tästä mieltä, kertoivat he yleensä tienneen sen jo etukäteen joten se oli itsestäänselvyys. Silti he myönsivät systeemin heikkouden: lukuvuoden aikana ei ollut käytännössä kuin yksi viikko jolloin  oli todella lomaa ja kesälläkin useimmat joutuvat lukemaan elokuun uusinta tentteihin. Se saattaa huonolla tuurilla tarkoittaa sitä, ettei opintojen aikana ole ollenkaan lomaa. Kolmen kuukauden kesävapaaseen tottuneena, ajatus kuulostaa kamalalta. Toisaalta nyt täällä Saksassa ollaan ihan järkyttyneitä, että Belgiassa (ja Suomessa kahdesti) on vain VIIKKO semestereiden välillä taukoa – täällä kun välissä on useampikin kuukausi. Myös useat ovat kammukseneet ajatusta, että yksi koe vaikuttaa loppuarvosainoihin niin paljon – monissa maissa on useampia kokeita jakson aikana, joka pakottaa jatkuvaan opiskeluun. 

Mutta noin muuten vuosi on ollut valtavat motivoiva opintojen kannalta. Oli niin paljon vähemmän rautoja tulessa, että oli aikaa ja jaksamista keskittyä – erityisesti nyt keväällä. Samalla kurssien valinnat ja niiden syyt pakottivat valitsemaan hieman erikoisempia kursseja oman mukavuusalueen ulkopuolelta ja se on opettanut paljon. Alkuun englannin kieli hankaloitti ja hidasti opintoja, etenkin kun kaikki muukin oli uutta. Joten syksy on jäänyt todella ahdistava mieleen opintojen osalta, tuntui etten osannut ja kyennyt mihinkään. Keväällä kurssit olivat myös helpompia ja ei niin teoreettisia. Silti olen kyennyt lähes kaikkeen liittämään vahvasti oman kiinnostukseni sosiaalihistoriaan ja erityisesti perhe näkökulman. Se lisäsi omaa mielenkiintoani ja palautteen mukaan innostukseni näkyi myös professoreille asti. Palaute, se onkin se koko vuoden ydin. Olen saanut valtavasti todella kohdistettua palautetta, jota en voi arvostaa riittävästi. Ero Helsinkiin on ollut valtava, vaikka sielläkin olen palautetta saanut – mutta se on ollut enemmän luennoitsijoista kiinni. Täällä palaute on ollut suoraa ja mutkitonta, myös negatiivistä. Silloin itselle jäi vahvasti olo, että oma panokseni on nähty, kun uskalletaan antaa myös negatiivistä ja kehittävää palautetta. Olen onnellinen, ettei uGentissä ole minulle ainakaan usein viitattu kintaalla ja aliarvostettu vain koska olen Erasmus oppilas – niitäkin tarinoita olen kuullut. Alkuun palautetta oli todella vaikea niellä, etenkin kun tiesi ettei ollut kyennyt tekemään parastaan ja syitä oli helppo etsiä oman tekemisen ulkopuolelta. Muutenkin täällä olen kokenut olevani (muutamaa positiivista tapausta lukuunottamatta Suomessa) todella paljon lähempänä professoreita ja luennoitsijoita. Osa syy on toki se, että useat luennot ovat sisältäneet keskusteluja ja paikalla on ollut vähän opiskelijoita. Olen myös todennut, kun en tunne luennoilta yleensä ketään (joka on toisin päinvastoin Helsingissä), on ollut pakko kääntyä useammin professorin puoleen kysymyksissä. Erasmus opiskelijana professorit ovat myös vähän pakotettuja kyselemään mikä on kenenkin tausta, pääaine ja syy valita kurssi. Mutta suurimmasta osasta on jäänyt olo, että heitä todella kiinnostaa miksi olemme juuri siellä ja miten he eroavat (positiivisesti) omasta yliopistosta. 

Olen siis kokenut kaiken muun lisäksi, että olen oppinut historiasta ja monesta muusta asiasta opintojen ohella valtavasti ja se saanut sen liitettyä omaan jo olemassa olevaan tietämykseeni. Olen saanut taitoja opiskella ja oppia, mutta myös motivaatiota tulevaan kiireiseen opintovuoteen. Vaikka lähdin vaihtoon eniten kohtaamaan ihmisiä ja tilanteita, enkä todellakaan olettanut ”joutuvani” opiskelemaan näin paljon, olen onnellinen, että menin ja tein. 

<3tau 

Studying abroad is an interesting experience and not only because you can’t (usually) do it in your own mother tong. Just an experience to see and understand how differently university’s are build in Europe has been a valuable one. For example how the exams are organized, what is the professors place in all this and how the system works. Also different expectations and knowledge before starting university make you do expectations and build your idea what studying in university is like. One example of this are the exams and exam periods. When in Finland we are so used to have really a holidays during christmas, in Belgium it meant for so many studying. When I asked how Belgians saw this and felt about it, they usually answered that they already knew it when they started in uni. Still they did admit that the system in kinda ruff: you practically have only one week of holiday during the whole academic year. Also during the summer many people have to study for their retakes and for us, who are used to have three months of summer holiday from uni, that sounds awful. Now that I’m in Germany, they were shocked that in Belgium (and in Finland) we only have one week in between semesters, since they have couple months in between. When some people have been shocked that only one exam has so much affect on the end evaluation, when they are used to have couple of exams during the course. So it’s at the end mostly about what you’re used to. 

Otherwise year has been really motivating for my studying. I’ve had so much less to do, that I had actually time put effort – specially in the spring semester. In the beginning studying in English caused some problems and made the process take just more time which was really frustrating with all the other new stuff. My second semester courses were also somewhat easier and not so theoretical. Still I was able to fit my interest in social history and specially the family perspective for most stuff. That made it so much more interesting and motivating and by the feedback my enthusiasm also was clear for the professors. Feedback, that is the word of the year. I’ve had so much more personal feedback compered to Helsinki and you can’t really appreciate it too much! The feedback was clear and honest, and sometimes also negative, so you could really trust that your effort was seen. I’m also really happy, that professors also cared and awaited things from me as an Erasmus student – I’ve also heard opposite stories. In the beginning it was harder to take the feedback, specially when you felt you wasn’t able do your best. It was easy to look for explanations outside your own doing. Professors have been really nice and I’ve been much more in touch with them here. There is couple of reasons for it: one is definitely conversations during the lectures as included part of the class and the small participation numbers. I’ve also noted that since mostly I don’t know any other people from the class, I have to ask things from the professor. Professors are also needed to know what is their Erasmus students backgrounds and major subjects, but mostly I’ve felt that they are also interested to know how these things. Also how their university is (in positive way) different than student’s own. 

So apart all the other things I’ve experienced during this year outside classrooms, I’ve also learned great deal about history among other things and I’ve been able to connect it with the things I already knew. I’ve also got new ways to study, but also motivation for busy next year. Even though I mainly left for Erasmus to meet new people and face situations and I did definitely not expect to study this much, I’m happy that I did.  

<3tau