Hollannista

Olen kirjottanu paljon suomen kielestä, maininnut englanninkin, mutta hollanti on jäänyt aika vähälle. Nyt se on kuitenkin aktivoitunut ja koen että pystyn jo jonkin verran vähintäänkin ilmaisemaan itseäni, nyt tarvittaisiin vain harjoitusta harjoitusta harjoitusta ja harjoitusta. Niin ja harjoitusta!

Aloitin hollannin opinnot jo Suomessa, heti kun päätin että haluan Belgiaan eli yli vuosi sitten syksyllä. Ehdin käydä kolme kurssia ja saada vähintäänkin jonkun ajatuksen, mitä kieli on. Täällä löi kuitenkin kasvoja vasten se, etten todellakaan tiennyt riittävästi. Sen taisinkin kertoa alkuun, että alusta aloitin täällä hollannin opinnot. Se oli kyllä silti ehdottomasti paras ajatus: taso ja vaatimustaso on aivan eri täällä – ei sinäänsä niin yllättäen. On myös kivaa, kun opetuksessa hyödynnetään Gentiä sanaston ja aiheiden osalta paljon. 

IMG_3452.JPG

Aloitin nyt toisen tasoni, joka sisältää joka arkipäivä kolme tuntia hollantia neljä viikkoa. Tavallaan pidän tästä intensiivisyydestä, porukkaan tulee tutustuttua ja kieltä on pakko käyttää päivittäin. Se samaan aikaan koukuttaa siihen oppimiseen, vaikka välillä rasittaakin tulla joka päivä luentojen jälkeen jatkamaan pänttäämistä. On kiehtovaa alkaa kyetä ymmärtämään kieltä ja kykenemään vastaamaan ainakin jollain tavalla hollanniksi. Vaikka perjantaina sain kommenttia, että en ole kovin hyvä vissiin hollannissa vielä. Phyh, et ole tainnut opiskella uutta kieltä pitkään aikaan? Natiivilta moinen kommentti on minusta melko aliarvostusta. Muutenkin olen kohdannut paljon epäilyksiä, miksi edes kieltä vaivauden oppimaan, eihän sitä puhu kuin joku parikymmentä miljoonaa ihmistä maailmassa. Miksi en keskittyisi johonkin muuhun kieleen, josta olisi todennäköisemmin enemmän hyötyä? 

IMG_3454.JPG

Olen itse huomannut suurimman ongelma mikä kielenopiskelussa on: siihen pitää tehdä valtavasti töitä ja uskaltaa. Olen opiskellut vain englantia ja ruotsia, ensimmäistä suuremmalla menestyksellä kuin jälkimmäistä. Voisin melkein väittää, että hollantini on nyt samalla tasolla kuin ruotsini – tosin monen vuoden opiskelemattomuuden jälkeen. Pitkä tauko uuden kielen oppimisessa on tuonut mukanaan pelon: mitä jos kukaan ei ymmärräkään mitä tarkoitan tai teen virheen? Ajattelu tapa on niin mielettömän tyhmä, mutta kun englanti on vain kaikille helpompi. Sen takia olen yrittänyt rohkaista itseäni vain käyttämään kieltä, mutta jos natiivien asenne on, että turhaan sinä kieltä opiskelet ja olet ihan surkeakin, niin ei tässä voi muuta kuin jatkaa pänttäämistä. Mutta se ei todellakaan helpota sitä kielen vaihtamista englannista pois. Virheitä ja oppimista, sitä se uuden kielenoppiminen on. Se on täysin uusi ajatusmaailma ja tapa ilmaista itseään. Jo sen takia, että olen alkanut arvostaa kieliä ja sen tuomaa oppimisen ja oivaltamisen iloa, on tämä ollut sen arvoista. Välillä motivaatio on todellakin hukassa, koska en tiedä tulenko ikinä hyötymään kielestä muuten kuin opintopisteiden muodossa. Silti voin vain toivoa, että joskus kielestä on hyötyä – vähintäänkin jos itse niin päätän. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että olen huono oppimaan kieliä. Nyt ensimäisen kerran olen sitä mieltä, että olen vain ollut laiska ja mukavuuden haluinen. Silti nytkin kirjoitin mielummin tämän postauksen kuin pänttäsin niitä hollannin epäsäännöllisiä verbejä 😉 Pistetään sunnuntain piikkiin ja onhan tässä vielä iltaa jäljellä! 

 

<3 tau 

eng:// Studying a new language is a new challenge for me, since the last new language for me was Swedish on seventh grade – just a bit over ten years ago. So now I’m more insecure about starting to use the language, what if I’ll make a mistake or no-one would understand me? I’m starting to understand how the way of thinking is stupid and not useful, since to learn the language you’ll have to face these problems. Even though I really enjoy learning a new language and Dutch, it is hard to motivate myself, since in the end I don’t have to learn it. I’m not sure if I’ll ever be make use of it – I can only hope that I can. But already how learning a new language has taught me to appreciate different languages and the joy learning them brings. That is something completely new for me, I always found this super hard and stupid, but now I just think I’ve been lazy. So even if actual Dutch would never help me nowhere else than graduating, it has taught me how to study a language.

Suhteet Oma elämä Opiskelu

Ajatuksen juoksua // Thoughts running

Puuh, ollut kunnon writer’s block. Ajatuksia, aiheita ja aikaakin olisi ollut. Miksi sitten ei vaan ole tullut kirjoitettua? Eikä siitä nyt ole ollut kuin kaksi viikkoa, heh. Väliviikko meni … ihmetellessä. Ihmisiin tutustuessa, sairastaen viikonlopun. Tästä viikosta voisi sanoa melkein samaa: luentoihin ja ihmisiin tutustuessa ja viikonloppu sairastaen – taas. Kuviakaan ei ole tullut otettua enkä halua kirjoittaa ilman kuvia. Joten saatte sekalaisia kuvia ja ajatuksen virtaa. Niitä ajatuksia mitä päässäni on pyörinyt viime viikkoina. 

P2120020_Fotor.jpg

Viime periodin tulokset tulivat, olin niihin ihan tyytyväinen. Yhdestä kokeesta en päässyt läpi, mutta sen pääsen uusimaan kunhan vaan saan aikataulut selville. Paikallinen arvosana asteikko onkin mielenkiintoinen: Asteikko on 0-20 ja puolet (10) pitää saada, että on päässyt läpi. Tämä on sama periaate kuin Suomessa, tosin siinä ei voi saada kuin ensimäisen hyväksytyn arvosanan 1, kun 5 on paras. Täällä tosin saa epäonnistuessaan myös kymmenen alta numeroita: näin minä sain siitä yhdestä kurssista 8. Eli uusinnan kohdatessa tiedät kuinka pahasti mokasit ja saat ajatukset siitä kuinka paljon töitä odottaa uusintaan. Eli tavallaan tämä on kiehtova ja positiivinen asia – silti vähän hassu etenkin alkuun. Eikä tässä vielä kaikki! Arvoasteikko vaikeutuu vielä vähän. Vitonen on Suomessa ihan mahdollinen, toki sen eteen pitää nähdä todella paljon vaivaa ja suoriutua äärimmäisen hyvin. Täällä, 20 on käytännössä mahdoton. Kyllä niitä jaetaa vuosittain, mutta vain erityisen ansioituneelle ja täydelliselle suoristukselle. Tämä rajaa asteikkoa: käytännössä 15 ylittäessä on arvosana paljon parempi kuin mitä kolme neljäsosaa asteikosta. Jotenkin näin minulle ensikerran kuvattiin asteikkoa: 10 pääset läpi, 11 on ok, 12 on jo hyvä, 13 vähän parempi. 14sta saa jo olla tyytyväinen ja on nähnyt vaivaa. 15 on upea ja sen jälkeen on huikeaa! Lähes mahdoton. 

****

On jotenkin ollut hämmentävää pudota taas aivan alkuun. On tuttuja ihmisiä, jotka on toki helpottaneet elämää paljon – mutta silti se kaveripiiri täytyy rakentaa taas aivan alusta. Mutta ei siinä, tosi huikeita tyyppejä jo nyt olen päässyt tapaamaan! Toisaalta nyt on itse helpompi olla se aktiivinen osapuoli, kun on jo paikat tuttuja, mutta ei ihmisiä joiden kanssa niistä nauttia. Toisaalta tämä on huikee tilanne: voi elää Erasmuksen uudestaan, samassa paikassa eri ihmisten kanssa. Saan tavallaan kaksi vaihtoa yhden hinnalla. Tutustua tuplamäärään ihmisiä ja heidän kulttuureihinsa. Suunnitella reissuja tuplasti enemmän kun ihmiset ovat eri puolilta maailmaa. 

Jotenkin pitkään kuvittelin, että vaihdon jälkeen on ihanaa mennä Suomeen ja jatkaa elämää siitä mihin se jäi. Jäädä Suomeen, innostua siellä asioista eri tavalla. Mutta alan pikku hiljaa tajuta, ettei se tule tapahtumaan. Vaihto on vasta niiden kaikkien seikkailujen alku tavallaan, tämän jälkeen on tuplasti tai triplasti syytä lähteä reissuun: ihmiset, kulttuurit ja paikat. Tajuan, miten matkustaminen ei ole vain paikkoja, vaan ihmisiä, kohtaamisia ja kulttuureja. Niistä oppimista. Enkä tarkoita etten kaipaisi Suomeen, mutta tulen myös aina kaipaamaan sieltä pois. Aion elää siellä myös erilaista elämää: uskaltaa, mennä ja tehdä vielä enemmän. Ei vain jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen, uskaltaa olla utelias ja epäonnistua. Luottaa ihmisiin ilman syytä, koska on tärkeämpää kuulla kuin nähdä heidät. 

P2120007_Fotor.jpg

Tänään piirsin Amerikan mantereen kartan, kun hävetti etten tiennyt Etelä-Amerikan maita. Olen istunut luennolla kuuntelemassa belgialaisesta kulttuurista ja historiasta, jotta voisin ymmärtää näitä ihmisiä paremmin. Olen tuijattanut koko syksyn enemmän Balkanin alueen karttaa kuin ikinä ennen ja saanut palavat halun matkustaa sinne. Miettinyt, jos sitä menisi ja soittaisi vastapään talon ovikelloa, jonka rouva istuu aina yksin ikkunassa. Jos hän voisi vaikka auttaa hollannin läksyissä. Saanut kutsun kiinalaiselle illalliselle, ihan vaan koska olin kiinnostunut ja ystävällinen. Juonut yhden kaljan lisää, koska se tarjottiin. Käyttänyt monta opiskeluun tarkoitettua aikaa tutkien lentoja ja Belgian politiikkaa ja kuninkaallisia sekä nähtävyyksiä. Katsonut aivan liian monta jaksoa Täydellisiä naisia. Keskiviikkona heräsin seitsemältä, jotta ehtisin luennolle, joka oli hollanniksi. Ollut niin onnellinen kevään suunnitelmista. Tein aluksi itselleni kalenterin seinälle, jotta olisi helpompi hahmottaa jäljellä olevaa aikaa. Nyt tuijotan sitä vain häkeltyneenä, kuinka nopeasti aika tuleekaan menemään. Silti niin odotan niitä lämpimiä iltoja terassilla ja auringossa, ulkona. Auringosta on ollut kiva haaveilla, kun niistettyjä nenäliinoja on parisataa ja aurinko on ollut lähinnä pilvikerroksen toisella puolella. 

Silti sitä kohti on helppo mennä. 

Kuvat perjantailta, kun aurinko paistoi pitkästä aikaa käytännössä siniseltä taivaalta – eikä satanut ollenkaan. 

<3tau

P2120016_Fotor.jpg

eng// I’ve been lately sick a lot. We also got our first semester’s results: I failed only one! And that one I can redo, what it comes to the other ones, I’m satisfied. 

It has been weird to fall to the beginning. Of course, there is people here I know, but the group has to be built all over again. But I can’t really complain: I’ve met amazing people already! This is a new beginnig: I’m able to get to know so many new people and their cultures. Also spring will be full of travelling, it will be in the end before I will even notice. Time flies and soon I’ll be back in Finland. Though I won’t be able to do what I though I would: not just restart my life and continue where I left it. I have to do it differently, ’cause I’m different. I want to be more open and just meet people, listen to them and not only see them. I want to be more open for oppurtunities and experiences also in Finland – but at the same time I know, I’ll be always missing something abroad. At least now I have more reasons to buy all the flying tickets than just for visiting places: people and cultures. 

But when sick, it is nice to imagine coming up sunny and light days.

Pics from Friday, when sun was shining after a long while – and it didn’t even rain! 

<3tau 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään