Must be my future

Välillä on ihan valtava ikävä Suomeen. Kaikkea sitä touhua, sitä perinnettä, mitä täällä ei ole – tai mitä en ainakaan ole osana. Silti tiedän, että Suomessa kaipaan tänne ja tätä aikaa. Tässä on asioita, joita luulen tällä hetkellä eniten kaipaavani vaihdon jälkeen:

  • Ihmiset. Niin ironista kuin se onkin, kaipaan täällä mun Suomi-ihmisiä, niin Suomessa tuun kaipaamaan mun ystäviä ympäri Eurooppaa ja maailmaa. 
  • Palaute opinnoista. Täällä tuntuu, että proffia ja avustajia oikeasti kiinnostaa mitä tapahtuu ja annetaan palautetta. Oon ehdottomasti saanu enemmän palautetta täällä ehkä, muutamaa kurssia lukuun ottamatta Suomessa. Täällä myöskin kun joutuu viikoittain palauttamaan tehtävän eikä vasta koko kurssin päätteeksi, joten palautteen saa nopeammin ja sitä pystyy hyödyntämään vielä muihin tehtäviin – eli kurssilla oikeasti henkilökohtaisesti opetetaan. Eikö tän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta Suomessa se ei kyllä todellakaan ole. Silti ymmärrän opettajia siellä, joiden tuntipalkka laskisi kyllä naurettavan pieneksi, jos kaikesta annettaisiin kunnon palaute. Eli tämä on ehkä isompi osa keskustelua Suomen yliopistosta ja sen rahoituksesta, kröhm…  
  • Keskellä Eurooppaa. Täältä pääsee helposti junalla reissaamaan ja matkustamaan niin Pariisiin, Lontooseen, Saksaan, … Melkeimpä mihin vain. 
  • Halpa ja maukas olut. Eipä sillä – Suomessa en ikinä juonut olutta, joten en oikeasti osaa verrata. Mutta kyllä näitä hanaolut määriä tulee kaipaamaan. Kuvassa muutamia herkkuja sekä yksi sisäpiirivitsi. Coca Cola <3 IMG_2478_Fotor_Collage.jpg
  • Kuntosali, joka on ihan mielettömän hieno ja jossa on oikeasti tilaa tehdä. Täällä myöskään ei ihmiset häiritse, kun ketään et kumminkaan tunne. Ei tarvitse hävetä mitä tekee, heh. Urheilusta tulossa muutenkin lisää pohdintoja! 
  • Talot, arkkitehtuuri, matala ja ilmava fiilis. Nelikerroksiset ja kapeat talot on vain niin kiehtovia, mitä ihmiset on tehneet niistä niin oman näköisiä ja miten julkisivuun käytetään paljon aikaa ja mietintää, että ne ovat kaikki vähän erilaisia. Niin kiehtovaa. Näistäkin tulossa myöhemmin kuvakollaasia, kunhan kerkeän kuvaamaan lähialueen erikoisuudet ja omat lempparini paremmin 😉 
  • Oma rauha. Voi lähteä salille, just kun siltä tuntuu, koska tulee oltua kotona ja rennommin, kun ei ole miljoonaa vapaaehtoistoiminta hommaa. Toisaalta samalla kaipaan tosi paljon sitä hektisyyttä ja tekemisen meininkiä. 
  • Kokkaaminen ja ruokakaupat. Olen kokannut täällä tosi paljon enemmän kuin Suomessa ja ihan erilaisia juttuja kun Suomessa tulee tehtyä. En ole keksinyt tähän mitään muuta syytä kuin erilainen kauppa, eri järjestys siellä ja kavereiden kanssa kokkaaminen. Miten nopeasti omaan kokkaukseen on tullut vaikutteita niin Saksasta kuin Italiastakin, tosin ihan valtava ikävä tulee tätä kutsutaan kaverit yhdessä syömään meininkiä – harvoin tulee illallista syötyä yksin. Oman vaikutteensa tekee tietenkin se, ettei täällä ole uunia käytössä eli kaikki on tehtävä hellalla. Suomessa käytän uunia tosi paljon, koska kaikki laatikot on parhaita <3 Kuvassa yleisin aamupalani: puuroa leseillä, omanahillolla, turkkilaisella yogurtilla sekä kahvia.IMG_2790.JPG
  • Kansainvälisyys. Kansainvälinen meininki ja aina löytyy keskusteltavaa paikallisista tavoista. Viime aikainen lempparini on ollut kavereideni paikalliset joulutavat ja -ruoat. Niin erilaista! Esimerkiksi jouluna kaikkialla ei anneta lahjoja – vaan aiemmin kuten Belgiassa perinteisesti se päivä oli 6.12. ja esimerkiksi osassa Italiaa vasta 31.12. Toki joulu ja joulupukki on tosi vahvasti levinnyt, mutta silti on hienoa, että paikallisistakin tavoista pidetään kiinni. Ei sillä, kyllähän Suomessakin voi elää kansainvälisemmin kuin mitä ennen olen – niin aion myös tehdä. 
  • Ikkunat :D:D Tää on vähän hassu, mutta rakastan paikallisten ikkunoiden mekanismia! On toki helpompaa, kun täällä ei ikinä tule niin kylmä ja on vain yksi ikkuna kerros niiden kolmen sijaan. Mutta ikkunat saa auki kokonaan tai sitten vain yläreunasta kallistumaan 10 cm, joka on täydellinen tuuletus aukko! Oi että <3 Mutta silti ikkuna voi olla iso, eikä pieni tuuletusikkuna, mitä Suomesta usein löytyy. Ja kattoikkunat <3

Nämä ainakin – täytyy ottaa uusinta sitten oikeasti vaihdon loputtua! 🙂 Vaihtoa on kuitenkin vielä puolet jäljellä ! 

<3 tau 

Suhteet Oma elämä Opiskelu Ajattelin tänään

Bubble, my dear bubble

Oma kupla. Välillä sitä vain tajuaa, kuinka omassa kapeassa kuplassa sitä oikein elää. Ei minulle ollut aina itsestään selvää että haluan yliopistoon, ei ollu edes selvää että halusin lukioon. Yläasteella mietin vaatturiksi lähtemistä, koska tykkäsin vaatteista ja käsillä tekemisestä. Lopulta oli vain helpompaa mennä lukioon, niin myös vanhemmat kehoittivat. Lukionkaan jälkeen en tiennyt mitä haluaisin – hain kyllä yliopistoon, mutta en mennyt lopulta edes toiseen pääsykokeeseen, toiseen menin lukematta ollenkaan. Sen jälkeen tuli tehtyä pari vuotta töitä, mietittyä mitä haluan. Tässä vaiheessa ei oikeastaan missään vaiheessa käynyt mielessä mikään käsillä tekeminen enää, yliopisto tuntui melko itsestäänselvyydeltä. Välillä kyllä mietin, mitä jos opiskelisin kenkäsuunnittelijaksi, mutta en ikinä edes tosissani selvittänyt sitä mahdollisuutta. Pelkäsin, että luovuuteni ei riittäisi. 

IMG_2465_Fotor_Collage.jpg

Antwerpen näköalatorni ja museo 

Välillä unohdan, että yliopisto ei ole itsestäänselvyys. Minäkin olisin voinut valita hyvin erilailla. Yliopisto ei ole ainut vaihtoehto, se on yksi monista. Oma ystäväpiirini sattuu koostumaan lähinnä korkeampaa koulutusta käyvistä tyypeistä. Silti tiedän ihmisiä, joilla on ollut ammatti jo monta vuotta, ikäisiäni jotka ovat jo vanhempia. Eikä se ole mitenkään huonompi vaihtoehto, se on vain eri vaihtoehto. Välillä olen kateellinen heille – heidän elämänsä on jo rakentunut. 

Asuin ensimäiset kaksi ja puoliviikkoa hostellissa, kun odotin huoneeni vapautumista. Suurimman osan ajasta nukuin kuuden hengen huoneessa, alle viikon lopussa neljän hengen huoneessa. Hostellissa ollessani tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Oikeastaan nautin siitä ympäristöstä paljon, ihmiset vaihtuivat kovaa tahtia, mutta silti keskustelut olivat usein rikkaita. Joitain rutiineja tietenkin oli, kuka olet, mistä tulet, mitä teet Gentissä? Aloin lopulta myös auttamaan ihmisiä petaamaan petejään, jaion esimerkiksi kahden viikon aikana useampaankin kertaan tiedon pussilakanan käsirei’istä. Oli huvittavaa seurata niitä, jotka eivät olleet ikinä kuulleetkaan tästä nerokkuudesta. He eivät todellakaan osanneet sitä heti! Siellä oli niin valmentajia kuin professoreita. Aluksi toki myös paljon meitä vaihtareitakin, ennen kuin yliopiston asunnot vapautuivat. Yksi mielenkiintoisimpia keskusteluita tuli käytyä tanskalaisen tytön ja amerikkalaisen juuri eläköityneen lakimiehen kanssa. Tyttö oli opiskellut puulaivojen rakentamista. Kyllä, puulaivojen rakentamista. En ollut minäkään ikinä kuullut moisesta ammatista. Mutta kuinka siistiä! Opetella hioamaan puuta ja taivuttamaan se tahtoosi. Hän oli lähdössä maailman ympäri purjehdukselle opettelemaan Aasiaan jonkun expertin kanssa käytönnössä työstä. Oppimaan parhailta. Into, jännitys ja epäusko heijastui hänen kasvoiltaan. Olimme amerikkalaisen miehen kanssa aivan haltioissamme, mitä tämä oikein on, vau! Mikä ura valinta. Silti sama herra oli kehottanut aiemmin minua unohtamaan historian ja siirtymään opiskelemaan jotain muuta – kuulemma historian papereilla ei työllisty. 

Mutta se kupla. Onneksi se välillä puhkeaa, on virkistävää nähdä omat ajatustavat nihkeinä ja kapeakatseisina.

IMG_2590_Fotor_Collage.jpg

Bryssel ennen kuin oli mitään tietoakaan mistään terrorismista. 

<3 tau 

Suhteet Oma elämä Opiskelu Syvällistä