Nyt kun ollaan saatu historian kuuma peruna ja kipeilyt pois käsittelystä, voin kertoa tarkemmin itse opinnoista, joita täällä nyt syksyllä teen! 

Koko vuoden aikana minun pitää saada 45 opintopistettä kasaan, sen verran Kela sekä Erasmuksen tukiraha vaativat. Täällä paikallisilta vaaditaan 60 opintopistettä vuosittain, eli teen käytännössä yhden kurssin vähemmän lukukausittain kuin paikalliset. Kaikille eivät opintopisteet ole ehkä tuttuja, mutta ne ovat Euroopan laajuinen järjestelmä mittaamaan opintoja ja niiden etenemistä. Yhteen pisteen eteen pitää tehdä x määrä tunnillisesti opintoja laskennallisesti, joten periaatteessa lempinimeltään noppien määrästä pystyy selvittämään kurssien vaativuuden. Täällä yliopisto vaatii myös opettajilta virallisen opettamissuunnitelman jokaisesta kurssista muun muassa siitä, mitä siellä vaaditaan ja mitkä ovat oppimistavoitteet. Käytännössä ainakaan Suomessa noppien määrästä ei aina pysty asioita päättelemään, mutta täällä käytetään todella jotain kaavaa opetustuntien laskemiseen. 

Nyt syksyllä käyn viisi kurssia, joista kolme on historian laitokselta, yksi maantieteenlaitokselta osana maailman tutkimuksen opintoja sekä hollannin kurssi. Toisin kuin Suomessa, tuntien normaali (tai vähintäänkin laskennallinen) kesto on kolme tuntia, kun Suomessa se on vain 1,5 tuntia. Käytännössä kuitenkin vain hollannin kurssi sekä perjantain Balkanin alueen luennot kestävät kolme tuntia. Alunperin näytti siltä, että ainakin kaksi kursseistani olisi hollanniksi, mutta nyt vain virallinen kielikurssi on hollanniksi, muut englanniksi. 

Gentin yliopiston värit, ne näkyvät täällä melkein kaikkialla katukuvassa. Tässä kirjastossa lähinnä käyn lukemassa, mutta se on vain yksi laitokseni kirjastoista. 

Hollanti. Niin kuin aiemmin kerroin, kävin suorittamassa hollannin tasokokeen, jos olisin päässyt korkeammalle tasolle jo opiskelemaan. En siitä kuitenkaan suoriutunut kovin hyvin, joten aivan alkeista lähdettiin taas. Toisaalta tämä oli todella hyvä ratkaisu: opetus on täällä paljon konkreettisempaa, tehokkaampaa sekä kielioppia tarkemmin selittävää, kuin Suomessa. Silti tunneilla on helppo pysyä mukana, kun asiat ovat käytännössä tuttuja, voin napsia ne päältä, mitä en vielä osaa. Kielestä tykkään edelleen, nyt täytyisi joka päivä haastaa itseä käyttämään kieltä enemmän! Halusin saada kurssin osittain nopeasti pois alta, mutta myös osittain kielikylpynä, joten valitsin joka päivä olevan kurssin. Eli joka päivä koko lokakuun opiskelen kolme tuntia luennolla hollantia ja omalla ajallani vähintään tunnin. Kummasti oppii! Tuntimme on jaettu kahteen osaan: ensin käydään asioita yhdessä läpi ja viimeiseksi noin tunniksi siirrytään tietokoneelle tekemään niin ääntämis-, ymmärtämis- kuin kielioppitehtäviäkin. Kurssin jälkeen edessä on kova päätös: jatkaako kielen opintoja täällä, joka houkuttaisi todella paljon, ja maksaa siitä noin 200 euroa, vai odottaako Suomeen laitoksella tehtäviä opintoja…? Ainakaan syksylle en niitä enää aio tunkea. Suoritukseen kuuluu suullinen koe sekä loppukoe. 

European expansion during the early modern period eli Euroopan laajentuminen uuden ajan alussa. Eli käytännössä kurssi käsittelee siis löytöretkiä ja sen seurauksia. Tunti pidetään maanantai aamuisin ja on ensimmäistä kertaa suunnattu vaihtareille. Meillä on mukava pieni ryhmä, osan pääaine ei ole edes historia. Saamme tunnille aina 10-30 sivua pitkän kappaleen eräästä kirjasta luettavaksi, johon kyseinen tunti pohjaa. Periaatteessa aiheesta olisi myös saada keskustelua aikaiseksi, mutta ainakaan vielä siinä ei ole kovin hyvin onnistuttu. Oletettavasti kurssilla on loppukoe, koska ainakaan mistään muusta tehtävästä en ole kuullut. 

Keskustelukurssit tuntuvat olevan muutenkin uusi juttu täällä: kolmella viidestä kurssistani (joista hollannin kurssia nyt ei ehkä edes voi verrata) on tavoite saada keskustelua aikaseksi ja oppia sitä kautta, oppia kaikki yhdessä. Opiskelijalähtöinen opettaminen, sillä sitä taidettiin täällä kutsua. Sen vain huomaa että tavoite on uusi: niin paikalliset opiskelijat kuin opettajatkin ovat välillä tilanteista todella ymmällään ja luisutaan helposti vanhaan luentomaiseen tapaan. Osa opiskelijoista näytti ensimmäisillä luennoilla kauhistuneilta tilanteen selvittyä, hitsi täällähän joutuu tekemään jotain! oli aika yleinen lausahdus. Mutta en valita, tunneille on pakko tehdä jotain, joten oppiminen on varmaa! Toisaalta huvittaa välillä tulla vaihtoon tekemään enemmän koulujuttuja kuin ikinä Suomessa! Tiedä sitten mistä tämä kertoo, mutta täällä toisaalta on myös enemmän aikaa kun ei ole järjestötoimintaa kahmittuna kädet täyteen, heh. 

Täällä kirjastoon ei saa viedä mitään ylimääräistä, vain vesipullon ja opiskelutarvikkeet. Loput tavarat tulee jättää näihin numerolukollisiin kaappeihin. 

Urbanization in global perspective eli urbanisaatio globaalista perspektiivistä. Käytännössä siis tutustutaan kaupunkeihin, kaupunkien systeemeihin ja siihen miten kaupunkeja on tutkittu. Tämä kurssi on torstai aamuisin ja on siis maantiedon järjestämä, eikä sinänsä ole millään tavalla tekemisissä historian kanssa – tai siis kaikkihan on aina tekemisissä historian kanssa. On toki myös välillä mukavaa opiskella jotain aivan muuta ja toisesta näkökulmasta. Kaupunkeihin kuitenkin tänä päivänä kiinnittyy niin monta asiaa ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Kurssilla on lopputentti, johon saamme viikottain luennoilla käydyn asian pidempänä selityksenä kirjasta. Lisäksi kurssille tehdään ryhmätyö jostain kaupungista, 1500 sanan essee ryhmissä, joka myös esitellään muille kurssilaisille suullisella esitelmällä. Minun ryhmäni kaupunki on Sydney. Assistentti, joka esseet tarkistaa, ilmoitti olevansa todella tiukka niin palautusajasta kuin sanamäärästäkin. Se saa heittää 200 sanalla suuntaan tai toiseen. Tämä on taas jotain ihan muuta mihin olen tottunut, kun yleensä essee ohje on ollut tyylillä 6-10 sivua. Sanojen laskemista…. Tentin ja ryhmätyön lisäksi meillä on myös yksilötehtävä, joka on vain 1500 sanan pituinen. Lähdeaineisto ja kysymykset ovat annettu valmiiksi, joten se ei ole kovin vaativa. 

Critical Global Theories eli kriittiset globaalit teoriat. Torstai iltapäivisin oleva kurssi on todella myös keskustelukurssi. Saadaan viikottain kaksi globaalia maailman teoriaa (tai niiden lyhennelmät) luettavaksi ja niistä kirjoitetaan position paper, joka on ehkä verrattavissa Suomessa oppimispäiväkirjaan, tämä vain pitää joka viikko antaa opettajille. Kirjoittamisen ideana on pakottaa prosessoimaan tekstejä syvemmin kuin vain että lukisi ne kertaalleen läpi, jolloin keskustelunkin pitäisi olla hedelmällisempää. Kurssin lopussa meillä on suullinen koe. 

History of South East Europe eli Kaakkois-Euroopan (Balkanin alueen) historia. Perjantai päivisin oleva kurssi käsittelee Balkanin alueen historiaa Ottomannien valtakunnasta aivan nykypäivän ongelmiin asti. Opettaja käyttää interaktiivista opetusta, joten mitään diaoja ei ole ja noin puolet tunnista käytetään keskusteluun aiheesta. Joka kerraksi täytyy lukea kaksi artikkelia, jotka voi valita muutamasta vaihtoehdoista. Viidelle kerralle kirjoitetaan jälleen position paper, joissa nostetut kysymykset luovat pohjan tunnin keskustelulle. Tenttiä ei muistaakseni ole, mutta meidän on kirjoitettava 10-15 sivun pituinen essee itseään kiinnostavasta aiheesta, joka myös esitetään muulle luokalle. Kurssin lähtökohta on jo sinäänsäkin mielenkiintoinen, sillä opettaja on itse Makedoniasta kotoisin eikä ole opiskellut historiaa vaan kulttuuriantropologiaa. Jo ihan vain eri näkökulmasta johtuen keskustelut saavat joskus todella kriittisen sävytteen, kun näkökulma on eri. 

Huh, tuli aikamoinen maratoni tästä, onnittelen sinua joka jaksoit loppuun asti kahlata 😉 Tämä oli itsellekin ihan hyvä, on selvempää että mitä millekin kurssille pitää tehdä! 

<3 tau