Ensin ajattelin kirjoittaa suoraan siitä, mitä opiskelen täällä ja miten täällä opiskellaan. Onko eroja ja samankaltaisuuksia? Totesin, etten voi tehdä sitä, ennen kuin olen saanut purettua tämän aiheen. 

****************

Miksi opiskelen historiaa? Mitä minusta valmistuu? Mitä olen ajattellut tehdä tutkinnolla? 

Nämä ovat kaikki kysymksiä, joihin saan vastata usein.

”Mitä sä opiskelet?”

”Historiaa”

”UU, wau!! Se oli mun lempiaine koulussa, mietin itekin pitkään et lähtisin opiskelee!” // ”Aijjaa! No sit varmasti tiiät, et minä vuonna Ranska itsenäistyi tai millon Krimin sota loppui!” 

Näin menee usein keskustelu, kun opinnot tulevat aiheeksi. Täällä yritän päästä seuraavista kysymyksistä eroon esittämällä vastaavat takaisin, mutta Suomessa tykitetään heti: ai susta tulee ope vai? Tai vastaavasti: koetko olevasi omalla alallasi?

Kyllä, lähdin opiskelemaan historiaa ehdottomasti ajatuksena valmistua historian opettajaksi. Silloin hain myös OKL:n, varmistaakseni mahdollisuuteni päästä opettamaan ja saada selvän ammatin. Tässä vaiheessa kuitenkin sattuma hyppäsi mukaan enkä todellakaan onnistunut OKL:n haastatteluvaiheessa. En vieläkään tiedä, oliko haastattelijani vain päättäneet olla ilkeitä (sitä oikeasti tehdään Helsingissä ja koska he olivat olleet oikein mukavia monelle muulle) vai näkivätkö he paremmin kuin minä, etten jaksaisi tehdä työtä montaa vuotta? Päädyin siis lopulta Humanistiseen tiedekuntaan opiskelemaan historiaa ensimmäiseltä varasijalta. Ei sillä, että olisi harmittanut tämä kohtalon oikku päivääkään. 

Nykyisessä maailman tilanteessa ihmiset ovat usein huolissaan siitä, että valmistutaan täysin tyhjänpäiväiseen ammattiin tai tilanteeseen, ettei koulutuspohjallasi löydä töitä. Usein esimerkiksi historiasta nähdään vain kaksi suuntautumismahdollisuutta: opettaja tai tutkija. Tällä hetkellä, en aio olla niistä kumpaakaan. Jos henkilö esittää nämä kaksi suuntausta mielessään kysymyksen, tuntuuko ala omalta, on siihen mahdotonta vastata lyhyesti. Ei, hänen mielikuvansa mukaan en ole omalla alallani, kun en ole suunnitellut uraani näiden kahden todella selkeän ja rajaavan ammatin puitteisiin. Opettajan ammatti on todella tärkeä ja ehdoton Suomen tulevaisuudelle, että koulutetaan nuoria ihmisiä kriittisiksi ja tietämään oman kulttuurinsa pohjan. Pohjan jolle, lähes kaikki muu tieto pitää asettaa etenkin päivän sanomalehtiä luettaessa. Samoin tutkijanammatti on tärkeä, luoden kuvaa tämän päivän kipukohtien läpi menneisyydestä, laajentaen kuvaa niistä tapahtumista, jotka tuntuvat ajalleen tärkeiltä.  Luoden sitä kulttuurista pohjaa, mikä kuitenkin erottaa ihmiset eläimistä. Näin äärilaitoja hipoen. 

Luistelu<3

Usein yliopistotason historian opiskelusta on aivan väärä mielikuva, niin oli minullakin kun sinne hain. Emme käytä päiviä vuosilukujen tai päivämäärien tenttaamiseen tai opettele toisen maailmansodan vanhentuneita teorioita ja termejä. Opiskelemme olemaan kriittisiä, katsomaan asioita erilaisista näkökulmista ja kirjoittamaan. Opiskelemme sitä, mitä ne toisen maailmansodan vanhentuneet teoriat tarkoittivat ajalle, jolloin ne kehitettiin. Kyseenalaistamme teorioita sekä päätelmiä, luemme tuttuja lähdeaineistoja erilaisesta näkökulmasta, kiinnittäen huomiota eri asioihin kuin aiemmin. Yhdistelemällä niitä erilaisiin lähteisiin ja luomme niistä koherentin kokonaisuuden. Yksi tieteellisen historian tutkimuksen parhaita puolia on sen helppolukuisuus aivan muista lähtökohdista oleville ihmisille. Tekstit ovat loogisia, normaalia sanastoa sisältäviä sekä asioita ja tapahtumia selventeviä. Niistä ei löydy tarkkoja teorioita, joita ei välttämättä selitetä peruspulliaiselle selkeällä kielellä. Kuitenkin tämä on juuri se asia, jonka takia historia tieteenä tuntuu useille humpuukilta tai epätieteelliseltä – ja löytyy useista kirjakaupuista tarinoiden vierestä erillään muista tiedekirjoista. En syvenny tieteen määritelmään sen tarkemmin, mutta ainakaan vaikealukuisuus ei historioitsijoiden mielestä niihin kuulu. 

Hiusten laitto <3

Mitä sitten olen oppinut viimeisten kahden vuoden aikana? Miksi silti koen olevani omalla alallani ja koen saavani laajalti erilaisiin ammatteihin valmiuksia? 

Kirjoittaminen. Jo Helsingin yliopiston (ja muidenkin kyllä) pääsykoe vaatii kirjoittamisen taitoa, nykyään jopa tiivistämisen taitoa, kun vastauksen pituus on rajattu. Kolme tehtävää, neljä tuntia ja valtava määrä tietoa päässä – ne kaikki pitäisi saada loogisesti, kysymykseen vastaten ja aikataulussa pysyen paperille. Fuksivuonna kirjoitimme keskimäärin esseen kuukaudessa, välillä jopa viikottain. Tenttejä useammin oppimista arvioidaan jatkuvilla kriittisillä, muuta tieteellisiä tekstejä kommentoivilla ja omaa pohdintaa sisältävillä opintopäiväkirjoilla. Lisäksi usein jostain sovitusta aiheesta kirjoitetaan pidempi (5-10 sivua) essee. Toki paljon kursseja pystyy/täytyy tenttiä kirjatentteinä. (= Lue 2-5 kirjaa ja vastaa niitä koskeviin kysymyksiin yhden tai kahden esseen muodossa tentissä.) 

Suurten kokonaisuuksien ymmärtäminen ja yhdisteleminen. Historia on valtava jatkumo, jota on yritetty rytmittää erilaisten nimikkeiden ja ajanjaksojen alle helpottamaan näiden ymmärrystä ja käsittelyä. Kuitenkin tapahtumat ovat usein niin monisyisiä (niinkuin elämä on nykyäänkin), ettei mikään kirja voi täysin kattavasti käsitellä oikeastaan mitään asiaa – tai ainakaan juuri sitä kysymystä mistä itse olisi kiinnostunut. Silloin esseen kirjoittaminen on yhtä salapoliisityötä, joka on tänä päivänä hieman helpompaa hyvien hakujärjestelmien takia. Usein etsiminen menee kuitenkin siihen, että löydät jonkun aihetta laajemmin käsittelevän kirjan, löydät itse sen kohdan mikä kiinnostaisi, siinä on viite johonkin toiseen kirjaan, etsit sen, luet siitä kiinnostavat kohdat ja käyt uudet viitteet läpi …. Sitten siitä palapelistä olisi tarkoitus kirjoittaa essee. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta todella nautinnollista <3 

Kriittisyys. Asiat ovat harvoin yksinkertaisia. Jos ne ovat yksinkertaisia, yleensä jotain on jätetty pois. Mitä tämä pois jätetty asia on? Konkreettinen fakta, näkökulma vai tunnelataus? Onko kirjan kirjoittaja paikallinen, onko hänen omat isovanhempansa ehkä kokenut kirjoitettavia asioita? Millainen kustantaja on? Mitä lähteitä kirjoittaja on käyttänyt? Näitä kysymyksiä tulee nykyään mietittyä päivittäin uutisia lukiessa, mutta niin myös esseen lähdemateriaalia etsiessä ja tutkiessa. 

Meikkaus <3 

Tähän jos ympättäisiin vielä kaikki muu mahdollinen mitä yliopistolta on oppinut – niin sivuaineilta, ainejärjestössä, speksissa, osakunnalla tai rändöm tieteellisistä keskusteluista – alkaisi kuva siitä, miksi koen olevani omalla alallani, olla kasassa. Suunnitelmani on pysynyt nyt puoli vuotta aikalailla samana ja se on jo jotain usean viikottain vaihtuneiden suunnitelmien jälkeen. Mutta mikä se suunnitelma on, niin siihen tutustutaan joskus myöhemmin, nyt ajattelin lähteä pyöräilemään! Kuvina vähän kevyempää meininkiä, minä tekemässä asioita, joista tykkään yliopiston ohella 😉 

<3 tau  

translation: Because you guys are anyway gonna come and read these, I am going to write a short summary of the texts in English from now on! The point of the text is to write why I study history, what false thoughts there is about it and what have I learned studying it. And the pictures have absolutely nothing to with it 😀 Just some other things I enjoy.