Välillä Erasmus kyllästyttää. 

Kaiken pitäisi olla niin HUIKEETA, UPEETA, SPONTAANIA ja MAHTAVAA. Siitä on arjen harmaus kaukana. Pitäisi olla spontaani, opiskella ehtii sitten kotona. Pitäisi syödä ja pyykätä, mutta livemusa ei odota. Jos nyt vielä yhden kaljan joisi, aamulla voi nukkua vähän pidempään – paitsi, että kirjastoon ei mahdu enää puoli tuntia sen aukeamisen jälkeen. 

Ihanaa, kun kerrankin voi hyvällä mielellä olla spontaani ja olla suunnittelematta kalenteria täyteen muutamaa viikkoa etukäteen – niin kuin aiemmin tein. Alkuun suunnittelemattomuus oli ahdistavaa, mutta alun jälkeen olen nauttinut siitä paljon enkä ehkä ihan niin tiukkaan meininkiin halua palata. Mutta spontaanius on lopulta niin paljon kiinni itsestään – ja se on rankkaa! Pitää uskaltaa, mennä ja luottaa siihen, että jotain tapahtuu. Jos ei mene ja kokeile, tuntuu, että missaa jotain oleellista. Olen kokenut en sano ei -mentaliteetilla paljon, ehkä Bremenin matka huikeimpana. Mutta nyt on tullut jonkinlainen raja vastaan. Samalla välillä vaan se, että uskaltaa olla menemättä ja sanoa ei, on se vaikeampi vaihtoehto. 

Toisaalta, miksi en menisi ja tekisi? En halua sulkea itseäni ja tehdä elämästäni niin suunniteltua, ettei siinä olisi aikaa olla spontaani. Tiedän myös, että tämä vuosi tulee olemaan aikaa, jota jään kaipaamaan eli siitä pitäisi saada nyt kaikki irti! Ja ehtiihän sitä Suomessakin opiskella – ja omalla kielellä. Mutta kun täällä on aikaa ja motivaatiota! Olen tehokkaimmillani, kun pääsen ylös ajoissa ja aloitan ajoissa. Sitten voin nauttia loppupäivästä, kun päivän työt on tehty. Se vain vaatii suunnittelua, muuten nousemiseen ei ole mitään syytä. Täällä opiskelulta ei vie aikaa sähköpostien läpi käyminen ja lähetteleminen, exceleiden täyttö eikä muu järjestäminen – vaikka silti en ole täysin kyennyt pitämään näppejäni irti niistä 😉 

Samalla tämä kaikki aika on herättänyt kysymyksen, joka en saa enää suljettua pois: mikä on suuntani seuraavaksi? Mitä haluan vielä tehdä yliopistolla? Tai vielä suurempana ja vaikeampana: miten aion jatkaa itseni toteuttamista? Vaihto on keikkunut haavelistani korkeimmalla sijalla pitkään, nyt sille pitäisi löytää seuraaja. Suunnitelmia ei ainakaan puutu, nyt pitäisi vain löytää se suunta. 

Kaksi ensimmäistä kuvaa helmikuulta ja viimeinen viime viikonlopulta. 

<3tau 

Some days I’m just so bored of Erasmus. 

Everything should be so AMAZING, SUPER, SPONTANEOUS and COOL. That’s faraway from the dullness of normal life. You should be spontaneous, since you can study at home. You should eat and do the laundry, but live music won’t wait for you. Maybe one more beer, you have time to sleep in the morning – except the library is already full half an hour after the opening. 

It’s such a good thing that one can be more spontaneous here and it’s been a good lesson for me. In the beginning it took a while to be okey with it and I’m not planning to go back to fully planned schedule. But it took’s an effort: you have to make the choice to trust that something happens or even better: you make something happen! It gets ruff after a while. And if you won’t, you’ll feel that you missed something super special. I’ve seen a lot with the never say never -mentality, but I’ve found my limit. Also sometimes it needs more effort to say no. 

But on the other hand, why wouldn’t I go and enjoy? I don’t want to close up and I know this will be the year I’ll end up missing, so I should really live it – and I’ve lots of time to study back in Finland. But here there is so much time and motivation! I’m so much more efficient when I wake up early and just start doing stuff. It needs some planning, but rest of the day you can just enjoy. 

At the same time, I’ve come up with a new thought and I can’t get rid of it anymore. Where am I going next in my life? How will I keep on going filling my wishes? Exchange has been a long time on the top of my bucket list, so now it needs to be replaced. Not that I’m lacking any plans, but I’m just missing a goal and a direction. 

Pics from February, except the last one is from last weekend. 

<3tau