Reality
Vaihdossa tai muutenkin toiseen maahan muuttuessa, on tietyt vaiheet mitä muutoksen kanssa käy läpi. Ne käydään vaihtoinfoissakin läpi: aluksi kaikki on upeaa, ihanaa ja mahtavaa, sen jälkeen alkaa vähän ahdistaa kaikki uusi, asiat on vaikeita. Lopulta kun rutiinit alkaa tasoittua, heittää tunteet taas kuperkeikkaa ja olet aivan turta, mikään ei ole kivaa. Kuitenkin tämänkin vaiheen jälkeen aurinko palaa. Paras lääke siihen huonoon hetkeen on mielestäni ihmiset, ne kun on maasta riippumatta ihan mielettömiä ja voimaannuttavia. Heti perässä tulee oma asenne, itselleen anteeksi antaminen ja niistä pienistä hyvistä hetkistä nauttiminen.
Viime aikoina huono fiilis on vallattunnut minut ihan yllättäen, odottomattomasti, ilman mitään sen kummempaa syytä. Stressi kouluhommista ei tietenkään helpota asiaa, eikä se, että edelleen niiden kanssa saa välillä hakata päätä seinään. Silloin yritän aina muistaa, että opin tästä niin paljon etten edes huomaa sitä, työn ei tarvitse olla täydellinen ja kehityksen on aina se tärkein. Kunhan teen parhaani. Liika stressi erityisesti auta siinä – etenkin kun silloin alottamisen kynnys nousee vähintäänkin tuplasti ja se aloittaminen on alunperinkin vaikeaa.
Viime viikkoina uutisten lukeminenkaan ei ole erityisesti auttanut. Belgia on saanut enemmän lööppejä viime viikoilla kuin moneen vuoteen yhteensä. Alku järkytyksen karistua Pariisista, uutiset tekijöiden asuinpaikasta, uhkatilan nostaminen koko maassa ja lopulta vielä uudelleen viime lauantaina Brysselissä kohautti. Täällä ollaan peloissaan, silti tilanne ei näy mitenkään täällä. Vihaan sitä, että se pelko on juuri sitä mitä näillä uhkauksilla ja teoilla halutaan. En haluiaisi antaa sille periksi, mutta en olla myöskään uhkarohkea. Tilanne on uusi, joten ei tiedä, että mistä olla peloissaan ja mistä ei; mikä on järkevää ja mikä yliregointia. Kamalinta on se oma vaikuttamisen mahdollisuus tai lähinnä mahdottomuus: vaikka olisi kuinka varovainen, tilanne voi silti osua kohdalle. Yhtäkkiä tästä juuri niin turvallisen ja tutun oloisesta kaupungista tulikin kolkko ja pelottava, vaarallinen. Yliopistolta tuli uudet turvallisuusohjeet, jossa ei silti ollut mitään uutta: yksittäiset laukut, epäilyttävät autot tai toiminta. Näistä ollaan puhuttu Suomessakin, silti turvallisuus määräys kertoo jotain ihan muuta: todellinen, jopa todennäköinen uhka. Lopulta tilanne tuntuu absurdilta, Euroopasta löytyy paljon vaarallisempiakin maita ja paikkoja, eikö niin? Vai yritänkö vain selittää itselleni? Miten tästä maasta tuli yhtäkkiä korkean riskin maa?
Kotikokkailu olot ja meiningit
Siksi halusinkin nyt listata niitä positiivisia asioita, niin pieniä kuin suuriakin.
<3 Oma tyyny, aina niin pehmeä, turvallinen ja tuttu
<3 Piirtäminen, en ole varmaan ikinä piirtänyt niin paljon absurdeja piirrustuksia kuin täällä. Ihan vain piirtämisen ilosta ilman mallia tai tavoitteita.
<3 Pyörä
<3 Ihmiset, joista on tullut kuin vahingossa todella läheisiä, mutta niin ikään he uudet, joihin vasta tutustuu
<3 Urheilu, voima
<3 Sisätossut, jotka ovat ehdottomat ja niin kätevät kotona!
<3 Kotitehtävästä tullut arvosana B (eli kolmanneksi paras)
<3 Uuden oppiminen, niin luennoilla, kirjaston käytänteistä kuin itsestäänkin
<3 Lähestyvä joulu, joulun odotus
<3 Klementtiinit, joissa on lehti ja varsi vielä jäljellä
Näitä on paljon enkä nyt suostu tilittämään tähän loppuun edes säästä !
Rakkautta, uskoa, toivoa ja positiiviisuutta toivoen,
<3 tau