Vaihtoon lähtö osa 1

Miksi haluan lähteä vaihtoon?

 

Innostumaan, seikkailemaan ja itsenäistymään !

 

Välillä tuntuu, että suomalaiset ottavat kaiken todella vakavasti ja tosissaan – tunnistan tästä täysin myös itseni. Kuitenkin asioissa, kuin ulkomaille vuodeksi muuttaminen ei vaan ikinä yksinkertaisesti voi onnistua täydellisesti, saati suunnitelmien mukaan. Miksi, kun lähtee ulkomaille, täytyy etukäteen tietää millaisia paikalliset ovat ja miten alkuproseduurit täytyy hoitaa?

Ymmärrän kyllä tarveen valmistautua ja ymmärtää – mutta eikö sen ajaisi vain yksi ajatus: valmistautua siihen ettei asiat mene niinkuin odotat tai suunnittelet. Ei tarvitsisi selvittää jokaista yksityiskohtaa etukäteen ja ymmärtää paikallisten ajattelun rakennetta, puhumattakaan paikallisesta byrokratiasta!

Olen jämpti ihminen, rakastan etukäteen suunnittelua ja valmistautumista. Kaikki on täydellistä, kun suunniteltu minuuttiaikataulu napsahtaa täysin paikalleen!  Sen kääntöpuoli on vaan karu: kaikki on ihan syvältä, kun ollaan minuutti myöhässä. Silloin on helppo syytellä muita epäonnistumisesta.

Kaikkein eniten haluan lähteä, jotta pystyn todistamaan itselleni, että pärjään. Pärjään nopeasti ja arvaamattomasti muuttuvissa tilanteissa. Kykenen ymmärtämään maailmaa jonkun täysin vieraan kulttuurin silmin minulle täysin vieraassa ympäristössä. Todistaakseni itselleni, ettei elämä ole kiinni niistä minuuttiaikatauluista ja oikeastaan olen tehokkaampi ilman niitä – kunhan on oikea määrä asioita hyppysissä. Olen hyvä pitämään useita lankoja käsissä, mutta hypellessä kymmenen eri minän välillä ja muiden toiveiden ristiaallokossa, menee useampikin mutka pitkäksi tai lyhyeksi.

Tahdon todistaa itselleni olevani minä – parhaimmillani juuri tälläisenä.

Vaikka kuinka paljon rakastankin elämääni ja elämäni ihmisiä täällä, haluan oppia rakastamaan itseäni vähintään yhtään paljon – mielummin aika reippaasti enemmän. Vasta silloin pystyn todella antamaan näille upeille ihmisille niin paljon kuin he ansaitsevat.

Itseäni on mietityttänyt paljon kysymys: miksi pitää lähteä niin kauas, että voi nähdä lähelle? Pelkäänkö ihmisten pidättävän minua tälläisena, muuttumattomana? En tiedä vastausta enkä tiedä saanko tähän ikinä vastausta. En tiedä edes tarvitsenko vastausta lopulta. Tiedän, että pidän itseni heittämisestä uusiin tilanteisiin, uuteen ympäristöön, uusien ihmisten kanssa. Se on huumeeni… Tunne kun voni olla joitain uutta ja hieman erilaista on kuplittava. Pidän tällä tavalla itseni haastamisesta, kuitenkin turvallisessa ympäristössä. Siinä oppii niin paljon uutta itsestään!

Kun odotan vähemmän elämä antaa enemmän. Olkoon se uusi mottoni.

 

Mutta olethan hellä, vuosi <3

 

Tau