Viktoria Milan ja Ashley Madison

Täysin kokemattomana ja muiden profiileja lukemattomana tällä elämänkokemuksella en missään nimessä suosittele kirjautumista pettäjä-sivustoille. Jos niille on pakko kirjaitua, ainut ohjeeni on, että lue nyt ihmeessä muiden profiileja ensin.

Minä tempasin ilmoituksen aivan, kuin olisin perustanut sivun Facebookiin. Rehellinen kuvaus tilanteesta. En etsi ystäviä. Monta on. En etsi aviomiestä. Yksi on. Etsin seksiä. Oikea ikä, oikea paino – hyvä, ettei oikea nimeä ja osoitetta. Jestas.

Hyvä jumala yhteydenottojen määrää. Noilla sivustoilla naisia suhteellisesti niin vähän. Tulee kyrvän kuvia. Tulee kysymyksiä peppuseksistä ja ejakuloitko. Tulee ehdotuksia maksun ottamisesta ja palveluiden antamisesta. Tulee satoja viestejä. Tulee kysymys kikkailusta. Ei minulla mitään käsitystä ollut Kik:istä eikä oikein mistään muustakaan.

Tietysti olin pettänyt miestäni. Usein. En koskaan tuntemattoman kanssa kuitenkaan. Tietysti minulla oli ollut suhteita. Ei koskaan rakkaussudetta kuitenkaan. Tietysti minulla oli ollut pitkiäkin uskollisia aikoja 25-vuotisessa parisuhteessamme. Pisimmillään kahdeksan vuotta.

Mutta en minä koskaan ollut miestä baarista iskenyt. En edes nuorena. En koskaan kenenkään matkaan lähtenyt. Niin pitääkö sitä lähteä hillumaan sellaisen jengin kanssa, jossa muut ovat ammattilaisia ja itse on täysin amatööri. Pitää varmaan, koska niin menin tekemään.

Kailta olisin saanut. Ensin en uskaltanut. Sitten satutin itseäni. Ei noin voi pelata, ellei pelin sääntöjä osaa. Minä en osaa. En osannut. En oppinut. Enkä halua oppia. Paljon opin.

Niitä nousuja jään kaipaamaan. Niitä laskuja makselen lopun elämääni. Tässä blogissa avaan nousujen huumaa ja traumojen taustoja.

Suhteet Seksi

Liikaa ja liian vähän

Onko pakko romauttaa elämänsä siinä kohdassa, jossa kaikki on hyvin? Kyllä varmasti, koska niin menin tekemään. Ihanat lapset, hyvä työ ja seksitön, mutta välittävä aviopuoliso. Jälkeenpäin on vaikea määritellä, koska muutos alkaa. Sen pisteen, jossa toiminta alkaa saattaa kuitenkin muistaa. Minä muistan.

Syyskuu 2022. Olin täysin turhautunut elämääni. Töissä loistava itseohjautuva tiimi. Kotona upea murrosikäinen tytär ja vain 50-vuotiaana työelämästä poisjäänyt aviomies. Kukaan ei tarvinnut minua. Minä tarvitsin kosketusta.

Join paljon, juon edelleen. En nukkunut koskaan, nyt nukun vähän. Valvoin yöt, välttelin yksin nukkumaan menemistä. Aviomies oli muuttanut omaan makuuhuoneeseen, sillä varjolla, että nukun niin levottomasti.

Eräänä yönä googlasin ”pettäjä sivustot”, rempaisin itseni Viktoria Milaniin. Ja siitä alkoi matka, jolla olen. Menee aikaa. Tulee uutta. Ensin tuli jätkiä, sitten tuli rakkaus ja vuosi sitten avioero.

Viimeiset pari vuotta ovat olleet käsittämättömän levottomia. Valtavat määrät seksiä. Uskomattomia juonenkäänteitä ja ennekokemattomia tunteita – kiihkoa, huumaa, hellyyttä, rakkautta – surua, ahdistusta, tuskaa ja kyyneliä.

Tässä blogissa reflektoin menneisyyttä, koitan rakentaa tasaisempaa, rehellisempää ja raittiimpaa tulevaisuutta. Toiveissa elämä, joka pysyy hallinnassa. Mikään ei ole ollut hallinnassa viimeisten vuosien aikana. Ei oma käytös, ei omat tunteet eikä varsinkaan arjenhallinta.

Suhteet Oma elämä Parisuhde Seksi