Viktoria Milan ja Ashley Madison

Täysin kokemattomana ja muiden profiileja lukemattomana tällä elämänkokemuksella en missään nimessä suosittele kirjautumista pettäjä-sivustoille. Jos niille on pakko kirjaitua, ainut ohjeeni on, että lue nyt ihmeessä muiden profiileja ensin.

Minä tempasin ilmoituksen aivan, kuin olisin perustanut sivun Facebookiin. Rehellinen kuvaus tilanteesta. En etsi ystäviä. Monta on. En etsi aviomiestä. Yksi on. Etsin seksiä. Oikea ikä, oikea paino – hyvä, ettei oikea nimeä ja osoitetta. Jestas.

Hyvä jumala yhteydenottojen määrää. Noilla sivustoilla naisia suhteellisesti niin vähän. Tulee kyrvän kuvia. Tulee kysymyksiä peppuseksistä ja ejakuloitko. Tulee ehdotuksia maksun ottamisesta ja palveluiden antamisesta. Tulee satoja viestejä. Tulee kysymys kikkailusta. Ei minulla mitään käsitystä ollut Kik:istä eikä oikein mistään muustakaan.

Tietysti olin pettänyt miestäni. Usein. En koskaan tuntemattoman kanssa kuitenkaan. Tietysti minulla oli ollut suhteita. Ei koskaan rakkaussudetta kuitenkaan. Tietysti minulla oli ollut pitkiäkin uskollisia aikoja 25-vuotisessa parisuhteessamme. Pisimmillään kahdeksan vuotta.

Mutta en minä koskaan ollut miestä baarista iskenyt. En edes nuorena. En koskaan kenenkään matkaan lähtenyt. Niin pitääkö sitä lähteä hillumaan sellaisen jengin kanssa, jossa muut ovat ammattilaisia ja itse on täysin amatööri. Pitää varmaan, koska niin menin tekemään.

Kailta olisin saanut. Ensin en uskaltanut. Sitten satutin itseäni. Ei noin voi pelata, ellei pelin sääntöjä osaa. Minä en osaa. En osannut. En oppinut. Enkä halua oppia. Paljon opin.

Niitä nousuja jään kaipaamaan. Niitä laskuja makselen lopun elämääni. Tässä blogissa avaan nousujen huumaa ja traumojen taustoja.