Hierojalla
Kävin eilen elämäni ensimmäisen kerran hierojalla. Koska en ole muutamaan päivään voinut käydä salilla sen järkyttävän ponnistuspäänsäryn takia, katsoin parhaaksi mennä hierojalle. Lihashuolto on minulle ihan uusi juttu, mutta ilmeisesti todella yleinen urheilijoiden keskuudessa. Olen nyt käynyt salilla ahkerammin kolme tai neljä kuukautta (kolmesta kuuteen kertaa viikossa), ja niska-hartialihakseni ovat todella kireät. Kuten hierojakin totesi: Eihän salilla kannattaisi edes käydä, elleivät lihakset siitä kipeytyisi.
Kuulemma vasemmassa epäkkäässäni on tulehdus. Kallonpohjanlihakset ovat todella jumissa, kuten myös hartiat. Sain lisäksi kuulla, että oikeanpuoleinen lapaluuni roikkuu huomattavasti alempana kuin toinen. En ole tätä itse huomannut, eikä hierojan mukaan tämä poikkeama ole iso asia, ellei siitä aiheudu minulle ongelmia.
En tiennyt, mitä hieronnalta olisin odottanut. Yllätyin kuitenkin siitä, miten paljon hierominen sattui. Silloin tällöin huomasin sätkiväni kivusta tai toisaalta jännittäväni koko vartaloa hengittämättä, välillä olisi tehnyt mieli huutaa ja potkia, mutta toisinaan muutaman sekunnin kestävissä jaksoissa tunsin oloni jopa rentoutuneeksi ja mukavaksi. Nyt kun hieronnasta on kulunut lähes vuorokausi, poden päänsärkyä (kuulemma kuuluu asiaan), ja niskani on erittäin kosketusarka, eikä pääkään juuri käänny(toivottavasti tämäkin kuuluu asiaan). Jopa nielaiseminen on hankalaa?!
Pahinta kuitenkin oli saamani tuomio: Ei kuntosalitreeniä ennen seuraavaa hierontakertaa, joka on vasta matkani jälkeen 11.4. Siis mitä? Ei treeniä kahteen viikkoon! Apua, lihakseni ehtivät surkastua ennen sitä. Tästä masentuneena päätin sitten panostaa aerobiseen ja rasvan tehostettuun polttoon. Ja ehkä jotain kevyttä treeniä? Vai onkohan vaan parempi tosiaan rauhottua hetkeksi…
Tänään sitten raahauduin kävelylenkille heti herättyäni. Pitkästä aikaa lenkki tuntui aluksi vastenmieliseltä, ja penikka vaivasi taas ensimmäisen puolen tunnin ajan. Pääsin kuitenkin vauhtiin, ja kävelin loppujen lopuksi melkein kaksi tuntia. Aurinko häikäisi ja lämmitti ihanasti.
Keskisykkeeksi muodostui 120, joka on 61 % oletetusta maksimisykkeestäni. Kävellen minun on hankalaa saada sykettä tuon korkeammaksi, varsinkin alun penikkavaivan aikana, kun joudun vain raahaamaan oikeaa jalkaa perässäni.
Eilen lenkillä menin kananlihalle Disney-laulusta, tänään tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=cvLNRO41o64
Kotiin tultuani aamiainen maistui, ja hotkin aterian nopeammin kuin koskaan. Syömisen jälkeen aloitin varovasti pääsykokeeseen lukemisen. Luin vaivaiset viisi sivua kolmeen kertaan ja tein alleviivauksia.
Pääsykoekirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Edellisen koulun jälkeen (valmistuin syyskuussa 2012) tuntuu uskomattoman hienolta lukea aiheista, jotka oikeasti kiinnostavat!
Lukuiloa muillekin kevään pääsykokeisiin pänttääville! :-)