Maanantaina käytiin E:n kanssa keskustelua hänen yövuoroista. Tällöin selvisi, että yövuorot loppuu sunnuntaina. Keskiviikkona piti käydä sama keskustelu uudestaan.
Maanantaina myös piti viedä roskat ulos kun vein koiraa aamupissalle. Vessaan piilotetut roskat muistui mieleen vasta kotimatkalla harjoittelusta, vaikka ajattelinkin mantranomaisesti koiralle hihnaa laittaessani ”roskat vessasta, roskat vessasta, roskat vessasta..”.
Tänään bussissa ihastelin söpöä vauvaa ja pohdin mielessäni, miten mukavaa olisi saada oma tuollainen söpö tuhisija. Pohdin mielessäni vakavasti, että pitää kyllä kotona käydä keskustelua E:n kanssa vauvan mahdollisesta hankkimisesta. Ai niin, mä olenkin jo raskaana.
Viime aikoina on mun muistista tullut täysin olematon. Olen täysin hukassa ilman kalenteria ja whatsappiin/facebookiin tallennettuja keskusteluja. Stressiä en enään tässä vaiheessa syytä, mulla on aina ollut todella tarkka muisti, ja muistan myös ne kaikkein turhimmat asiat. Tällä hetkellä loogisin selitys taitaa olla raskaus. Onko kenellä muulla tästä kokemusta, saanhan oman muistini pian takaisin?
Viimeiset 7 viikkoa on olleet todella hektisiä. Ensimmäinen syventävä harjoittelu oli ja meni, välissä oli viikko intensiivistä työskentelyä ja tällä viikolla alkoi viimeinen syventävä harjoittelu. Ei toki unohdeta myöskään viikonloppuista työskentelyä omalla työpaikalla, opinnäytetyön rustaamista ja kaikkea muuta. Jos tästä keväästä selviän, niin tämän jälkeen selviän ehdottomasti mistä vain.
Valitettavasti myös parisuhteelle on jäänyt ihan liian vähän aikaa. Myös E painaa ajoittain pitkää päivää koulun ja työn kanssa. Ajoittain molemmilla on pinna todella kireällä. Silloin voidaan riidellä muun muassa muurahaisista, koiran punkkien poistosta, xboxista, raskauden aiheuttamasta väsymyksestä ja ties mistä.. Onneksi me molemmat tiedostetaan, että tilanne helpottaa heti kesän alkaessa. Eikä arki onneksi aina ole pelkkää myrskyä ja myrkkynuolia.
Käytiin myös ensimmäistä kertaa yhdessä katsomassa lastentarvikkeita, pakko sanoa että ei huhheijaa! Oli vaikka mitä ja vaikka mihin hintaan! Melkein iski ahdistus kun leikittiin kypsään ja aikuiseen tapaan sitterillä, oli nappia niin musiikille, värinälle, liikkeelle ja ties mille. Ajatus siitä, että jollain on varaa ja halua ostaa vauvalleen kaikki tarvikkeet uutena aiheutti myös pankkitilille suurta ahdistusta. Tätä ahdistusta hoidettiin kirpputorilla seuraavana päivänä ja tällöinkin tarjonta oli aivan valtava! E myös hurahti aivan täysin kestovaippoihin ja olikin näin ollen täysin mukavan myyjän vietävissä, uskon vakavasti, että se nainen sai E:lle myytyä kaiken tarjolla olevan.. Nyt meillä siis odottaa muovipussillinen kestovaippoja pesijäänsä ja käyttäjäänsä eli rakasta avomiestä 😀
Olotila: mansikkaähky (oli sairaan hyviä kera suklaakastikkeen ja kerman!)
