Miksi teet tämän minulle rakas kahvi?
Elokuusta 2012 lähtien olen tehnyt jatkuvasti töissä ”täyttä päivää” kolmessa vuorossa ja sen ohella suorittanut opintoja. Ajoittain on itku ollut herkässä, hiuksia revitty ja oltu hulluuden rajamailla. Tietyt asiat on pitäneet minut järjissäni ja antaneet voimaa, KAHVI erityisesti.
Ja kahviahan on kulunut niin paljon, että kulutettuja litroja on turha edes pohtia. Työ-/koulupäivä alkaa aina kahvilla, kahvia juodaan tauolla, ruoan jälkeen ja jokaisella sopivalla hetkellä jos pannu vaan on kuumana. Pitkän työpäivän aikana voi kahvia kulua jopa 8 tuntia, ihan vaan jotta pysyn tolpillani ja jaksan vastata päättymättömiin potilaskutsuihin.
Tähän on nyt kuitenkin tullut muutos. Enkä pidä siitä.
Heti kun tajusin olevani raskaana tajusin tämän kofeioniaddiktioni ja vähensin kahvin ja kofeiinini kulutusta (tuskallisen) radikaalisti ja kuola poskella haistelin sen ihanaa aromia kun muut joivat.. Nytpä sitä ei juoda kuppiakaan! Pelkkä kahvin haju aiheuttaa kamalaa kuvotusta, auta armias jos esimerkiksi aamulla metrossa vastapäätä istuu joku ja juo kahvia termarista.. Silti sitä kahvia tekee mieli heti kun astun osastolle tai kouluun.. Mitäs ihanan kahvin juominen sitten aiheuttaa? Noh.. Joko ”Yrjö” tulee kylään ja on pakko juosta wc:hen salaa oksentamaan tai sitten päästelen pääskysparvia..
Voin kertoa että aamuisin tämä hoitaja/opiskelija ei ole parasta seuraa. Minua kannattaa vältellä myös työ-/koulupäivän jälkeen. Vinkkejä kofeiiniriippuvuuden korvaamiseen otetaan vastaan, kunhan vinkki ei liity teen tai veden juontiin..
Olotila: vihainen huonovointisuus