Plus plus
M lähettää E:lle seuraavanlaisia viestejä: ”EEEEEEEEE!”, ”Jos kaikki menee super hyvin niin me saadaan vauva!!”, ”En kestä! Romahdus!”
E reagoi rauhallisena: ”Täh?”, ”Onks toi positiivinen?”, ”Vähän epäselvä kuva”
Tässä kohtaa M ottaa positiivisesta raskaustestistä uuden kuvan ja lähettää sen E:lle, josko mänttipää nyt tajuaisi?
E:llä alkaa raksuttamaan pikkuhiljaa: ”Kui siistii!!!”, ”Älä vaan kerro kellekään! Pikku salaisuus”
Joo joo, en kerro.. Tässä vaiheessahan jo ystäväni S tiesi kaiken. En ole koskaan ollut hyvä pitämään tällaisia asioita sisälläni. Iloisena kuuluu iloita, surullisena surra ja sitä rataa. Entä nyt kun vihdoinkin ehkä saadaan vauva? Minulla kuuluisi olla oikeua hyppiä, pomppia, tanssia, nauraa, kirkua, huutaa ja julistaa asiaa koko maailmalle! Sattumoisin E vaan on eri mieltä, se kirottu (mutta rakas) viilipytty.
Nyt ollaan kuitenkin päästy jotenkin jo siihen pisteeseen, että E pohtii mielessään jo berliininmunkille kummisetiä ja -tätejä. Kaikessa viilipyttyydessään siis.
Nykyinen olotila: aamiaisen jälkeinen ähkytila (pekonia, keitettyjä munia ja neljänviljan puuroa vadelmilla, AHHH!), päiväunet kutkuttaisi