Parisuhteessa

Millaista on olla bipolaarin kanssa suhteessa? 

Omat kokemukseni suhtessa olemisesta ovat olleet aika hankalia joissakin vaihessa. Olen ollut hankala ja puolisoni onkin hyvin ilmaissut, että ihan kuin minulla olisi menkat, jotka kestävät pidempään. En osaa sanoa siihen yleensä kuin, että en ole hankala. Mutta nyt kun olen miettinyt millainen minä olen ollut parisuhteessa, olen kyllä useimmiten olut hyvin hankala ja mahdoton. 

Parisuhteessa toinen osapuoli kun sairastaa jotakin psyykkistä sairautta, on usinmiten toinen aika voimaton jos sairauteen ei saa apua. Meidän suhteessa on hyvinkin paljon alamäkiä ja nousuja, kuin kaikki olisi ruusuilla tanssimista. Alamäissä kun olen masentunut, vien puolisolta hyvin paljon voimavaroja. Hän koittaa oman arkensa lisäksi hoitaa masentunutta puolisoaan ja vielä yrittää jaksaa sen jälkeen. Masentuneelta kun ei oikein saa mitään takaisin. Masentunut syö ympäristöstään kaiken energian jotta hänellä olisi edes pilkun hetken hyvä olo. Se syö parisuhdetta hyvinkin paljon.

Mania jaksoina taas koetellaan toisen pitkiä hermoja. Kun toinen on maniassa, pitäisi koko ajan tehdä ja toimia ja toisen pitäisi pysyä arkensa kanssa perässä. Pitäisi koko ajan ollu harrastamassa seksiä, vaikkei yhtään huvittaisi. Toisella on koko ajan olo, että hänen pitäisi olla yhtä hyvän tuulinen kuin sairaan tai sairas hermostuu. Vihan puuskat yleensä purkautuvat lähimmäisiin aina. On siis vaikeaa elää sairaan kanssa tasapainoista elämää.

Lääkityksen jälkeen olen hiukan tasoittunut olojeni kanssa. Vaikka viime masennus kausi onkin ollut rankka, olen pääsemässä siitä yli ja toipumassa taas normaaliksi. Sykyä odotellassa, koska olen huomannut, että sairauteni tulee tietyissä sykleissä. Keväällä masennutaan ja syksyllä hypitään maniassa. Tämä on lääkärini mielestä aivan normaalia myös terveellä ihmisellä. Se on jännä miksi se niin päin menee. 

Bipolaarin kanssa on hankala elää, mutta jos rakastaa, siitä selviää kyllä.