Ensimmäinen askel

Hei! Olen Mira, taiteilija nikiltä Frankenponi. Opiskelen lapin ammattikorkeakoulussa kuvataidetta ensimmäistä vuotta ja olen kyllä pitänyt opinnoistani hyvin paljon. Seurustelen ja asun avoliitossa Tommin kanssa ja minulla on tytär Milja, ikää 4 vuotta. Tyttäreni ei asu meidän kanssa vaan isällään yli 500 kilometrin päässä. Milja käy kyllä jonkin verran kylässä luonamme, mutta hyvin vähän pitkän matkan vuoksi. Erossa olo on raskasta, mutta jokainen yhteinen sekuntti on rikasta kun näemme. Tosin sairastan myös bipolaaria, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka tekee arjestani haasteen joka päivä, myös lapsen läsnäollessa. 

Huomasin pari päivää sitten, että vointini on romahtanut hyvin pahasti juuri sopivasti kun Milja tulee luoksemme. Masennus kausi on tulossa päälle, tai on jo oikeastaan päällä ja pahasti. Kuoleman ajatukset häiritsevät koko ajan ja jokainen hetki yksin tuntuu maailmanlopulta. Ajatus, että tämä kaikki loppuu aivan kohta masentaa ja tuottaa ongelmia keskittymisen suhteen. Ruoanlaitto on haaste, siivoaminen on haaste ja kaikki on kuin pitäisi cooperi juosta ali odotetun ajan (vihaan juoksemista). Olo ei piristy sitten millään.

Ajattelin, että puhuminen ja jakaminen näistä tunteista helpottaa. Tunnen kuin se voisi helpottaa oloa, mutta auttaako se? Siksi aloitin blogin pitämisen, että saisi pidettyä elämässä vähän jotain yllä. Bipolaari mielentilana on hyvin mutkitteleva ja on hyvä saada kokoon ajatuksia omasta voinnista ja kenties kohtalotovereita. Otan täten omassa elämässäni suuren askeleen kun uskallan puhua (kirjoittaa) tästä, mitä tunnen. 

Jatkakaamme siis tästä eteenpäin. Olen hyvin tyytyväinen, jos keskittymiselläni saan tämän yhden blogipostauksen jälkeen tehtyä toisenkin postauksen. Sitä odotellessa.