Time out

Heipähei! Kappas vaan toista päivitystä pukkaa näin masennuksen merkeissä. Olen hyvin tyytyväinen itseeni. Varsinkin kun olen vielä tällähetkellä osastolla ottamassa niin sanottua time outtia elämäni suhteen.

Saavuin osastolle eilen ( 10.3.) hyvin huojentunein ja pelokkain mielin. Pelkäsin ihmisiä ympärilläni, mutta samalla olin hyvin helpottunut, ettei tarvinut olla yksin kotona. Olen turvassa täällä omaa pääni sisäistä myllerrystä, joka saa ja saisi kenet tahansa sekaisin elämästä. Osastolta sain oman huoneen, jossa enemmäkseen olen vain nukkunut pahaa oloa pois ja käynyt säännöllisesti syömässä. Täällä on aika lokoisaa olla. Yleensä osastoista annetaan aika ilkeitä ja negatiivisia kuvia, joissa potilas pakotetaan hoitoon ja annetaan rauhoittavia väkisin. Ei! Täällä kysyttiin monesti, että haluanko omasta vapaasta tahdostani jäädä osastolle ja vastaukseni oli myönteinen. Täällä saa ja voi pyytää lääkettä nukahtamiseen, jos tuntee tarvetta. Eli saat olla turvallisessa ympäristössä turvassa. 

Kokemuksena siis osastolla olo on ollut oikein mieluinen ja suosittelen kaikille, joilla on hiukankin hankalaa olla kotona yksin masennuksen tai minkä tahansa psyykkisen vaivan vuoksi. Onhan se myös kyllä osastosta kiinni miten mukava kokemus on, mutta täällä Lapin suunnalla homma toimii. Älä siis itsesi kanssa painiva persoona ota stressiä avun pyytämisessä vaan ota rohkeasti apu vastaan. Pyydä apua ja anna ihmisten auttaa. Täällä ihmiset työkseen auttavat sinua ja juuri vain sinua. Olo alkaa itselläni helpottamaan. Kiitos kuuluu eräälle ystävälleni, joka sai minut tarttumaan puhelimeen ja hakemaan apua. Kiitos!

Pahoittelen tekstin epäselkeyttä. Kirjoitin jutun puhelimella hiukan hämmentyneenä, joten saattaa löytyä lause virheitä ja muita pieniä kömmähdyksiä.

Palataan taas!