Mitä kuuluu?

Moi piiitkästä aikaa!

Olen pitänyt hiljaiseloa, tapahtunut kesä niin nopeasti. Kaikkea on sattunut ja nyt pieniä poimintoja kesästä. 

Olin Kouvolassa käymässä ”lomalla” (itselläni oli tämä kesä kesäopintoja) ja sielä kävi elämää koskettava tapahtuma. Kirjoitan tästä nyt avoimesti, koska asia on vaivannut koko kesän. Minut raiskattiin. Luulin, että se ei koskaan sattuisi omalle kohdalle, mutta toisin kävi. Olin baarin jälkeen lähtenyt miehen matkaan, joka osoittautui valehtelevaksi siaksi. Tilanne oli sinänsä hyvin nopea, mutta kivulias. Onneksi sain tapahtuman jälkeen puhua asiasta poliisin kuin ammattiauttajan kanssa. Sain jopa elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen. Se kuristava tunne piinasi onneksi vain muutaman hetken, mutta olo oli kuin tukehtuisin. Tapahtuneesta ei koskaan tullut poliisi juttua muuten kuin kerroin poliisille. Minut jätettiin siis vähän roikkumaan. Nyt pitäisi testejä käydä ja todeta, että olisi terve.

Kävin ystävieni kanssa Himoksen juhannuksessa. Oli outoa nukkua teltassa muutama päivä, olen kuitenkin hyvin mukavuudenhaluinen. Vesisadetta, kosteaa menoa, hyviä keikkeja (vaikka kaikkia en edes muista), parhaan ystävän näkeminen, iloisia hetkiä ystävien kanssa ja uusia ihmisiä. Himos tiivistettynä. Tuli toki riita tilannekkin, mutta siitä ei sen enempää, unohdettu mies se.

Kesäheila. Tapasin tämän hurmurin tinderissä ja olemme nyt hengailleet muutaman kuukauden yhdessä. Olen ollut sitä mieltä, että nyt voisi tämän ihmisen kanssa koettaa olla kuin tavallinen pariskunta. Emme seurustele vielä, haluamme molemmat tutustua kunnolla, vaikka itse kyllä olen malttamattomana halunnut jo suhdetta moneen otteeseen. Katsotaan mitä tästä tulee, hyvältä on kuitenkin tuntunut tähän asti.

Satama open air Kemissä. Olimme ystävien kanssa ja tämän heilan kanssa yhdessä kemissä julimassa vähän pienempiä festareita. Oli kosteaa ja Mikko Harju oli niin ihana kuin odotinkin. Pikku G:n keikka ja valitettavasti väliin, koska hyppäsin heilani kanssa elämäni ensimmäisen penji hypyn. Hurjaa oli pudota tyhjyyteen. Mutta tunne kun roikkuu ilmassa oli aivan uskomaton. Niin siistii! 

Joensuun reissu. Viikon vietin joensuussa ystävien luona sohvamajoituksessa. Reppureissaaminen on välillä hyvin rentouttavaa kun matkustamisesta tykkää. Välillä pois niistä ympyröistä jota kutsutaan arjeksi. Oli ihanaa käydä lapsen kanssa uimassa ja viettää aikaa ystävien kanssa. 

Rakas tyttäreni oli käymässä luonani. Miljan näkeminen on aina niin ihanaa, vaikka hällä on jälleen pieni uhma päällä ja puolentoista viikkoon mahtuikin paljon itekua, mutta myös iloisia hetkiä. Sitä se on lapsen kanssa, jokainen vanhempi tietää sen. Kävimme Miljan kanssa molemmissa leikkipaikoissa mitä täällä Tornion suunnassa on. Minutkin opetettiin kiipeilemään leikkitelineissä ja duudson parkissa jopa kävin ninja radan kahdesti lapsen kanssa. Meidän aikaan myös kuului leipominen, joka on myös lempi puuhiani. 

Tässä otteita kesästä 2018. On ollut tapahtuma rikasta ja hyvin iloista vaikka alkoikin vähän murheellisimmissa merkeissä. Tässä kaiken touhuamisen keskellä huomasin, että lääkitykseni todennäköisesti toimii. Oloni on ollut hyvin tasainen ja mielialat eivät ole vaihdelleet. On ollut hyvin normaali olo. Tästä voi sitten terapeutin kanssa keskustella, millaista on olla normaali. Tämä pelotti minua suuresti, koska miten tähän tottuu. Mutta nyt huomaan, että on ihan mukavaa. Mikään ei kisko ja tasainen fiilis tuottaa rauhallisuutta. Mietin jo, että pitäisinkö tätä blogia vielä, koska heittelyä ei enään tunnu olevan. Mutta bipolaarina ehkäpä on hyvä kertoa myös tästä normaalista elämästä. Joten palaamme jälleen!

Syksyistä aikaa kaikille!