Kun elämän tyylinä on sairaus, ei kovinkaan paljon pysty antamaan itselleen vapauksia lääkkeiden suhteen. Ei voi olla asenteella, että otan lääkkeen sitten huomenna vaan se on otettava juuri silloin kun on sovittu. Itselläni on aamulääkitys ja injektio, mutta aamulääkkeen kanssa tulee unohsuksia, jotka eivät ole yhtään hyvä asia. 

Puolisoni Tommi sairastaa diabettestä ja siksi sairaudet ovat meille hyvin arkipäivää myös ruoan ja liikunnan suhteen. Olemme molemmat hyvin huonoja liikkumaan sitä tarvittavaa määrää, joka esimerkiksi olisi Tommille oikein hyvä. Ruokavaliossa meillä olisi parnatamisen varaa hiilihydraattien vuoksi, koska niitä tulee leivän muodossa syötyä aivan liikaa. 

Olimme vähän aikaa vähähiilihydraatisella valiolla ja huomasimme molemmilla positiivista tulosta. Molemmat olivat pirteämpiä ja ei ollut sitä inhottavaa tukkosta oloa. Tommikin joi aamuisin voikahvia, tosin itse en sitä voinut juoda herkän vatsan vuoksi. Söimme kasviksia hyvin paljon, mutta sitten se totuus tuli näin opiskelija pariskunnalle. Meillä ei vain ole varaa syödä terveellisesti. Kasvikset maksavat tuhottomasti. Leipä on halvempaa ja täyttää ”paremmin” vatsan kuin kasvikset. Tuli niin ärsyttävä olo kun dietti kuivui kasaan. Teki hyvää syödä terveellisemmin, mutta se ei ole valinta vaan karu totuus, ettei ole varaa. 

Aihe karkasi vähän käsistä, pahoittelen. 

Aikaisemmin en tuntenut ketään diabetikkoa ennen Tommia. Tommi ihmetteli seurustelun alussa niin paljon kun kiinnostuneena tuijotin hänen piikittämistään ja kyniä ja kaikkea mitä hän tekikin. Olin hyvin kiinnostunut koko sairaudesta. Mitä se on, mikä se on ja miksi se on? Tutkin netistä kaikki mahdollisen ja pääsin jyvälle diabetteksesta. Minusta oli niin kummallista, että joku on sairas. Sitten 2017 keväällä sain oman diagnoosin ja olin kahta kertaa enemmän sekaisin. Miten voisin olla sairas, miksi olen sairas ja enhän minä voi olla sairas? Jokainen päivä siis on yhtä sairastamista ja kaikki pitää miettiä sairauden kannalta. Matkustaminenkin on mietittävä tarkaan, että ottaa kaikki lääkkeet mukaan ja onhan niitä tarvittava määrä. 

Siksi tämä painaa niin mieltäni. En selvästikkään ole vieläkään tähän ajatukseen tottunut. Mutta ehkä minä jonakin päivänä. 

Terveinä kohti huomista!