Nyt se tuli, kirja jota oon odottanut kun kuuta nousevaa! Oon nuorempana kuunnellut hyvinkin paljon Cheekin musaa, mutta nyt on tapahtunut jotakin, kun uusi musa ei uppoa. Mutta musiikin kuuntelu ei tähän kirjaan liity ja siihen miksi oon tätä niin kuumeisesti halunnut vaan se, Jaren bipolaari. Kirja on niin kiinnostanut siitä asti kun kuulin oman diagnoosin bipolaarista ja kuullut että Jarella on todettu se. Kiinnostaa leffan lisäksi kaikki se, miten Jare bipolarinsa kokee.

Olen siis ensimmäisen tyypin bipolaari, joten maniani ovat veiläkin rankenpia kuin 2. tyypin bipolarilla. Manialla tarkoitetaan vaihetta, kun olisi maailman kingi ja mikään ei sua pysäytä. Se on se ajatus, mikä on jokaisessa hetkessä läsnä. Ei osaa enään hahmottaa omaa normaalia minääni vaan tekee asioita, jotka saattavat olla jopa vaarallisia. Esimerkkiä en osaa tähän tilanteeseen sanoa, koska masennus jakso sekoittaa ajatteluni ja kaikki tuntuu hyvin ahdistavalta juuri nyt. Tosin aloitin masennuslääkityksen, jonka pitäisi helpottaa oloani parin viikon päästä. 

Mutta tästä kirjasta. Olen nähnyt Veljeni vartia- ​elokuvan ja itkin kuin pieni eläin koko elokuvan ajan. Olin niin liikuttunut koko elokuvasta ja siitä, miten paljon samanlaista sekoilua on tullut itsekkin koettua ja tehtyä. Itse en väkivaltaisesti ole käyttäytynyt niin rankasti kuin Jare ja minulla ei ole poliisin kanssa koskaan ollut tekemistä, mutta aikalailla samanlaista on ollut itsellään. Olin hyvin otettu elokuvasta ja Tommi oli myös taudistani hyvin vakuuttunut, että niin ne asiat vain menee.

Täten olen tullut siihen tuokseen, että minun on luotteva tämä kirja. En tykkää lukemisesta lainkaan, mutta kyllä minä tämän noin 400 sivua luen, koska minua kiinnostaa kirjassa vain miten Jare elää bipolaarin kanssa. Ensimmäiset sivut jo luettu ja lisää on luettava kun tätä sairaslomaakin on.

Lukemisen iloa!