Lukijalle

image1 (1).jpeg

Nyt se tuli, kirja jota oon odottanut kun kuuta nousevaa! Oon nuorempana kuunnellut hyvinkin paljon Cheekin musaa, mutta nyt on tapahtunut jotakin, kun uusi musa ei uppoa. Mutta musiikin kuuntelu ei tähän kirjaan liity ja siihen miksi oon tätä niin kuumeisesti halunnut vaan se, Jaren bipolaari. Kirja on niin kiinnostanut siitä asti kun kuulin oman diagnoosin bipolaarista ja kuullut että Jarella on todettu se. Kiinnostaa leffan lisäksi kaikki se, miten Jare bipolarinsa kokee.

Olen siis ensimmäisen tyypin bipolaari, joten maniani ovat veiläkin rankenpia kuin 2. tyypin bipolarilla. Manialla tarkoitetaan vaihetta, kun olisi maailman kingi ja mikään ei sua pysäytä. Se on se ajatus, mikä on jokaisessa hetkessä läsnä. Ei osaa enään hahmottaa omaa normaalia minääni vaan tekee asioita, jotka saattavat olla jopa vaarallisia. Esimerkkiä en osaa tähän tilanteeseen sanoa, koska masennus jakso sekoittaa ajatteluni ja kaikki tuntuu hyvin ahdistavalta juuri nyt. Tosin aloitin masennuslääkityksen, jonka pitäisi helpottaa oloani parin viikon päästä. 

Mutta tästä kirjasta. Olen nähnyt Veljeni vartia- ​elokuvan ja itkin kuin pieni eläin koko elokuvan ajan. Olin niin liikuttunut koko elokuvasta ja siitä, miten paljon samanlaista sekoilua on tullut itsekkin koettua ja tehtyä. Itse en väkivaltaisesti ole käyttäytynyt niin rankasti kuin Jare ja minulla ei ole poliisin kanssa koskaan ollut tekemistä, mutta aikalailla samanlaista on ollut itsellään. Olin hyvin otettu elokuvasta ja Tommi oli myös taudistani hyvin vakuuttunut, että niin ne asiat vain menee.

Täten olen tullut siihen tuokseen, että minun on luotteva tämä kirja. En tykkää lukemisesta lainkaan, mutta kyllä minä tämän noin 400 sivua luen, koska minua kiinnostaa kirjassa vain miten Jare elää bipolaarin kanssa. Ensimmäiset sivut jo luettu ja lisää on luettava kun tätä sairaslomaakin on.

Lukemisen iloa!

Suhteet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään

Time out

294704DD-8A9C-4C67-AF95-C32A54926A2D.jpeg

Heipähei! Kappas vaan toista päivitystä pukkaa näin masennuksen merkeissä. Olen hyvin tyytyväinen itseeni. Varsinkin kun olen vielä tällähetkellä osastolla ottamassa niin sanottua time outtia elämäni suhteen.

Saavuin osastolle eilen ( 10.3.) hyvin huojentunein ja pelokkain mielin. Pelkäsin ihmisiä ympärilläni, mutta samalla olin hyvin helpottunut, ettei tarvinut olla yksin kotona. Olen turvassa täällä omaa pääni sisäistä myllerrystä, joka saa ja saisi kenet tahansa sekaisin elämästä. Osastolta sain oman huoneen, jossa enemmäkseen olen vain nukkunut pahaa oloa pois ja käynyt säännöllisesti syömässä. Täällä on aika lokoisaa olla. Yleensä osastoista annetaan aika ilkeitä ja negatiivisia kuvia, joissa potilas pakotetaan hoitoon ja annetaan rauhoittavia väkisin. Ei! Täällä kysyttiin monesti, että haluanko omasta vapaasta tahdostani jäädä osastolle ja vastaukseni oli myönteinen. Täällä saa ja voi pyytää lääkettä nukahtamiseen, jos tuntee tarvetta. Eli saat olla turvallisessa ympäristössä turvassa. 

Kokemuksena siis osastolla olo on ollut oikein mieluinen ja suosittelen kaikille, joilla on hiukankin hankalaa olla kotona yksin masennuksen tai minkä tahansa psyykkisen vaivan vuoksi. Onhan se myös kyllä osastosta kiinni miten mukava kokemus on, mutta täällä Lapin suunnalla homma toimii. Älä siis itsesi kanssa painiva persoona ota stressiä avun pyytämisessä vaan ota rohkeasti apu vastaan. Pyydä apua ja anna ihmisten auttaa. Täällä ihmiset työkseen auttavat sinua ja juuri vain sinua. Olo alkaa itselläni helpottamaan. Kiitos kuuluu eräälle ystävälleni, joka sai minut tarttumaan puhelimeen ja hakemaan apua. Kiitos!

Pahoittelen tekstin epäselkeyttä. Kirjoitin jutun puhelimella hiukan hämmentyneenä, joten saattaa löytyä lause virheitä ja muita pieniä kömmähdyksiä.

Palataan taas!

Suhteet Oma elämä Hyvä olo