Arki alkaa tulla takaisin. Huomasin, että mania jakso alkaa väistyä ja olo normalisoituu. Pystyn jopa hoitamaan stressaavia asioita ilman ylimääräsitä huolta. Olen hyvin tyytyväinen. 

Muutto edistyy pikkuinen askel kerrallaan, mutta eteenpäin on menty. Jokainen tavara joka muuttaa saa aikaa pienen haikeuden sisimpääni, että tämä on nyt tässä. Rupee tajuamaan, että suhde Tommin kanssa on ohi ja että on helpompi olla ystäviä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa. 

Mutta eräs asia minua hiukan askarruttaa. Tommi on alkanut käydä treffeillä ja minusta se on tosi kiva. Tapaapa uusia ihmisiä. Tekee ihan hyvää. Kuitenkin päässäni on pikkuinen piru, joka sanoo ilkeitä asioita. Menetän ystävän. Tiedän, että ajatus on ihan tyhmä, mutta niin se vain menee. Jos Tommi ihastuukin ja alkaa tapailla uutta ihmistä jään pois hänen elämästään kokonaan. Miksi? Siksi koska eihän exät voi olla ystäviä ilman tunteita. Tämä on niin typerä ajatus joidenkin ihmisten päässä, että alkaa kismittää. Haluaisin niin kovasti jatkaa ystävänä Tommin kanssa. Pieni pelko kuitenkin tulee siitä, että hänen uusi ihastuksensa ei halua olla kanssani missään tekemisessä, koska olen exä. Pelkään tätä jo vähän ennekkoon, koska itselleni on jo niin käynyt kerran. Sovimme, että olemme ystäviä, mutta toisin sitten kävi. Kai se on niin kirjoitettu, etteivät exät voi olla ystäviä. En tykkää, mutta yritän tottua ajatukseen. Onhan Tommin onnellisuus kuitenkin näin ystävänä pääasia. 

Aurinkoista päivää Torniosta!