Saavuimme siihen pisteeseen jota ei voi ylittää eikä kiertää. Saavuimme sille asemalle, jolloin on molempien hyväksyttävä, että tässä tämä oli. Saavuin sille askelmalle, jossa huomaan minun olevan parempi olla yksin. Huomaan, että näin on parempi. Näin meillä molemmilla on parempi.

Kaikki alkoi kun muutimme saman katon alle Tommin kanssa. Arki tuntui aluksi oikein mukavalta ja rutiiniselta, jota minä elämässäni tarvitsin. Siinä oli hyvä silloin. Mutta kaikki alkoi pikkuhiljaa muuttumaan siihen suuntaa, että molemmat alkoivat kasvaa erilleen. Jokainen päivä söimme toistemme voimavaroja ja huomasimme, että meistä oli tullut tylsiä. Mikään ei herättänyt tunteita ja mikään ei tuntunut miltään. Koskaan ennen en ole tuntenut niin tyhjää elämää. Kuin kaikki olisi kulissia ja näytimme kaikille, että kaikki oli hyvin. Meillä ei ole ollut mikään hyvin pitkään aikaa. 

Se tyhjyys kun ei ole mitään, syö parisuhdetta. Emme koskaan ole saanut puhuttua suoraan sitä mitä mietimme oikeasti. Emme koskaan olleet tutustunut toisiimme kunnolla. Emme koskaan saanut sitä suhdetta, mitä molemmat olivat toivoneet. Koko ajan oli ajatus, että kyllä tämä paremmaksi tästä muuttuu, mutta ei koskaan muuttunut. Meidän perisuhde on ollut rikki jo alusta asti.

Ajattelin jo, että onko tämä minun päähän pistoni maniassa, mutta kun juttelimme yöllä kerrankin suoraa toisillemme huomasin, että ei, tähän tämä on todella menossa. Suhteessa ei ole enään mitään pelastettavissa. 

Erosimme yhteisestä päätöksestä. Molemmille tuli parempi mieli päätöksestä ja nyt jaamme asunnon niin kauan kuin saan uuden kodin. Päätin jo pitkään jatkuneen seurustelu kierteen päätteksi opetella olemaan yksin. En koskaan ole ollut yksin puoltavuotta pidempää joten nyt on aika oppia itsestään. Mikä minä olen, miksi minä olen minä ja miksi minä olen täällä.

​Niin kuin enkelit, mun on pakko lentää, en voi pidempää jäädä. – ​Cheek, Enkelit