Raha

rahat1.jpg

Kaikki me tiedämme, että raha on iso asia tässä maailmassa. Tiedämme senkin, että ilman rahaa ei yksinkertaisesti vain tule toimeen. Tiedämme myös sen, että maailmassa ollaan hyvin epätasa-arvoisia rahan suhteen. Joillakin sitä on enemmän kuin muilla. Itse kuulun tähän joukkoon jolla sitä rahaa ei ole ylimääräistä. Kaikesta pitää tinkiä. Tiedän, että opiskelijat ovat yhteiskunnassamme niitä yhtiä rahattomia yksilöitä, mutta minulla ei ole koskaan ollut rahaa liiemmin. 

Bipolaarilla on suuri tarve tuhlata. Rahaa palaa mitä oidoimpiin mielihalu ostoihin ja heräteostoksiin. Ei välttämättä edes tarvitse uutta paitaa jolle hintalappu antaa enemmän kuin ”budjetti” antaa periksi. Mitä tyhmempiä ostoja tulee tehtyä. Mania sanelee kulutuksen suureksi vaikkei mitään tarvitsisi. 

Manian vuoksi minulla on mennyt huonosti rahan ja laskujen kanssa kun olen tehnyt osamaksu ostoksia netissä. Ostokset ovat olleet hyvin turhia ja enemmäkseen juuri vaatteita ja kenkiä. Minulla löytyy kaikki tarvitsema, mutta manian tullen tarvitsen lisää. Maniassa ei osaa hahmottaa enään rahan kulutusta ja tuhlailu on hyvinkin iso merkki noususuhdanteesta. Manian puhjetessa olemme Tommin kanssa sopineet, että hän ottaa tylysti minulta pankkikortin ja availukulistan pois. Näin en saa tuhlattua rahaa yksin ollessa ja rahat säästyvät niihin asioihin, joita me oikeasti tarvitsemme.

Käytän käteistä koulussa maksaakseni kouluruoan ja muut pienemmät ostokset, joten en ihan ilman kuitenkaan ole maniassa.

Raha on pahasta, mutta ilman sitä ei maailma pyörisi.

 

Suhteet Oma elämä Raha Syvällistä

Mukavuusalue

kenga_t2.png

Hei taas! Koulussa on ollut kovasti kiirettä, ettei ole oikein kerennyt pistää ajatuksia ylös. Mutta on ollut oikein mukavaa koulussa vaikka tosin raskasta hommaa olemme tehneet. Nimittäin piirtänet digitaalisesti kuvia. Se on monesta aivan yksinkertaista hommaa, mehän vain piirretään joka päivä eikä muuta tehdäkkään. Piirtäminen ei ole helppoa, varsinkaan kun rajoitettu määrä aikaa ja aiheet ovat loppuneet. 

Tässä olen pohtinut piirtämistä hyvinkin paljon ja omaa tyyliäni. Oma tyylinihän piirtää ja tuottaa kuvaa on hyvin yksin kertaista ja paksuja linjoja. Mikään ei ole ihanempaa kuin kuva, jossa on paljon väriä ja mustat ääriviivat. Mutta kun joutuu omalta mukavuusalueen ulkopuolelle on turhauttavaa tuottaa mitään. Se on niin vaikeaa päästä rutiineistaan irti ja kokeilla uutta. Meillä esimerkiksi on kokeiltu nyt tuottaa 30 kuvaa esineistä ja erilaisilla ”tusseilla” digitaalisesti. En ole tykännyt yhtään. Mutta tuotoksia on onneksi syntynyt ihan kiitettävästi. 

lamppu3.png

Mukavuusalueelta poistuminen onkin ihmiselle kaikkein vaikeinta. Jotkut osaavat tulla pois sieltä tutusta ja turvallisesta, mutta joillekkin se on vain haaste. Ruutinit tuovat turvallisen ja stressittömän arjen meille jokaiselle, mutta on kuitenkin joskus poikettava tästä. Miksi siis on niin vaikeaa tehdä asioita niin, miten niihin ei ole tottunut? Onko se vain sitä kun ei viitsi vaivautua niin vaikeaan ja haluaa olla sielä turvallisessa mielummin. Tämä on pohdinnan aikaa jokaiselle, joka uskoo olevansa mielummin mukavuusalueellaan kuin ottaa niitä ”riskejä” arjessa. Tämä pätee myös minuun.

Eka kuva on Minna Parikan suunnittelemat kengät ja toinen kuva vain piirros lampusta. 😀

Suhteet Oma elämä Opiskelu Ajattelin tänään