Dingeli dong

Heipsansaa!

Kuten osa on saattanut huomata Facebookista, meikälikka on pudonnut jokin aika sitten sinkkukinkuksi. En avaa asiaa enempää, mutta asia ei ollut mulle yllätys. Siis ollenkaan. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Hehe. Nyt sitten elelen jonkin aikaa yksikseni, vapaana kuin taivaan lintu ja blaa blaa blaa. Blaah blaah ja blaah. Oikeasti tahtoisin löytää sellaisen, jonka kans on hyvä olla, voin olla seko minä ilman, että hän häpeäis mua ja joka lähtis mun kans kaikenlaisiin rockabilly-juttuihin, kuten cruising-, musiikki- ja jenkkiautotapahtumiin. Vastaavasti mä voisin lähteä hänen juttuihin mukaan sekoilemaan, haha. Kunhan ajatukset natsaisi, niin millään muullahan ei olekaan väliä. Ja jos sukat pyöris jaloissa, niin sehän ois hyvä merkki (ja kun ajatukset natsaa, niin sukathan pyörii). Sitä oottaessa, heh. 

Karsastan semmoisia unelmamies-listoja, koska ei se listan mies oo olemassa. Silti tykkään kierolla tavalla niistä, ainakin oman muistin takia ne on kätsyjä. Todella käteviä. Jos saisin listattua, niin siinä miehessähän olisi ripaus huumoria, leikkimielisyyttä ja aavistus seikkailunhalua. Sillähän ei ole väliä, ajaako autolla vai fillarilla kunhan ei odoteta, että mä haen kotoa. Toki oma jenkkiautohan on plussaa, koska jenkit vaikka se tarkoittaakin ainaista rahanmenoa (meinasin kirjoittaa rahanpesua, haha). Ne vaan on siistejä, siinä kaikki. Oma haaveeni on Impala ’67, koska Chevy. Aah. Tallissanihan ei oo jenkkiä, koska en tahdo ajaan semmoisella – vaan olla kyydissä, mut siellä on 1970 Opel Kadett B. Atomeinahan koko autonraato on, mutta se käy ja kukkuu. Ja hyvin käykin (en käske käymään teillä, hehe). Voin laittaa videon facen puolelle, jos kiinnostaa?

*

Haha, yritin etsiä hauskoja tai romanttisia ihastuskuvia, koska ystävänpäivä oli hiljattain. Silloin tää kinkkuilu jotenkin hassusti iski vasten kasvoja. Tajusin, että hemmetti, mähän oon yksin ystävänpäivänä. Mut en joutunutkaan olemaan. Sain ystäväni kylään viikoksi, viime viikon maanantaina käytiin ystävä hakemassa. Ei me mitään ihmeellistä tehty, käytiin veljelläni kahvilla, kuunneltiin musaa ja tein palapeliä sekä juteltiin paljon. Oli ihan kiva ystävänpäivä, mut silti tuntui että jotakin puuttuu. Minä ja mun ikuinen ystävänpäiväsinkkuus, haha. Oon kyllä ollut suhteessakin ystävänpäivänä, kerran – en vaan muista koko päivästä mitään. Kai se johtuu mun tästä biposta, luultavammin. 

Hauskaa on se, että suomessa on ystävänpäivä, muualla se on rakastavaisten päivä. Kai se Valentine’s Day- nimitys saa kinkkuilun tuntumaan pahemmalta kuin se oikeasti on. Sehän on vain yksi päivä muiden joukossa, muut vaan sattuu hehkuttaa parisuhteitaan ja puolisoitaan sekä koko facebook on näiden lisäksi täynnä vaaleanpunaista höttöröä ja sydämiä. Sitä ei vain jaksa. Tuntuu sinänsä pahalta. Toisaalta oon tyytyväinen, että kukaan ei lätkäise mun pärstää vähemmän kauniina ystävänpäivän kunniaks. Siis on pärstä kaunis, mutta yleensä salakuvissa näytän riihipirulta, haha. 

Näihin tunnelmiin lätkäisen jälleen mun riihipiruni pärstän, olkaatten hyvät! 

~ Hilda