Murehdintaa
Hei taas.
Mä en sano olevani pesunkestävä rockabella ulkoisesti, kun kiekurat ei onnistu ja hiukset jää vähän laittamatta. Mä vaan harjaan ne tai laitan ponnarille. Etuhiuksiin koitan tehdä heittoa, mut ei. Niinä päivinä annan hiusten olla ja heitän päälle mekon. Huonona, viileänä päivän tungen jalkaan mun tennarit ja farkut, joista käännän lahkeet, heitän topin tai T-paidan sekä hupparin tai college-takin. Sikäli sään mukaan meen. Sisäisesti mä oon pesunkestävä, tai ainakaan en haalistu pahasti. Mun mieli haalistaa mun menoja, kuvauksia ja cruisinkeja. Askel kerrallaan vaikka oonkin hätähousu.
Mielestä puheen ollen, mun kilojen hyväksyminen on osa mun päänsisäistä bellailua. Koska ollakseen näissä piireissä, ei tarvi olla laiha. Voi olla minkä kokoinen, näköinen ja ikäinen tahansa. Asenne on pääasia, ei kilot. Ihmisiä kannustetaan olemaan oma itsensä, oli kiloja enemmän tai vähemmän kuin toisella bellalla. Ryhmässä autetaan ja ilmapiiri on parempi kuin koskaan oon tavannu, jos ei Petrolseja lasketa.
(Kuvassa oon vaan harjannu hiukset) / Kuva ja editti: AJP Studio
Mä inhoan käyttää sanaa laihdutus, mut tavoitepaino ois ehkä hyvä. Mulle X- kiloa on hyvä vaikka vaa’an lukema huimaakin. Inhoan eniten, että lääkkeet on lihottanut 10 kiloa. Mun syöminen on yhtä samaa kuin ennen, liikuntakin on samaa. Eli olematonta. Miten voi lihoa syömättä? Toisaalta…. mä oon melkein tyytyväinen mun kroppaan, äkkinäinen painon nousu on se mun kynnys. Enkä ala menemään kuntosalille, koska ne ihmiset siellä kammottaa mua. Ja inhoon joka tapauksessa koko paikkaa. Se ahdistaa.
Tiedän, että pitäisi keskittyä syömiseen ja liikuntaan, mutta se on vaikeeta. Se aloitus kestää kaks päivää ja latistuu enkä saa itseäni taas hetkeen eteenpäin, joten silloin mä koen olevani epäonnistunut. Ehkä mä olen, mut mä pidän itsepintasesti kiinni mun ajatuksesta millaisena oon hyvä ja kelpaan itselleni. Ajoittain kelpaan kyllä, mut on hetkiä ja kausia kun koen itseni vain norsuna. Epäonnistuneena norsuna, joka ei pysy tavoitepainossa vaan paisuu kun pullataikina. Mä tiedän kelpaavani muille, mutta en itelleni.
Ehkä jonakin päivänä täysin kelpaan.
~ Hilda
Ps. Tämmöset kiharat on kivat!
