Mielisairas malli
Höhöhöö.
Olimpas nokkelalla päällä. Vai olinko? Ettei vain ollut pelkästään sarkasmia. No, sitähän se oli! Mielisairas, sitähän mä olen. Päässä viiraa enemmän kuin on sopivaa. Mieli liitää Mount Everestin ja Helvetin väliä. Ja ilman lääkkeitähän ei mitään hajua kuinka tööt olisin. Luulisin olevani presidentti tai kokisin olevani arvottomampi kuin sillan alla asuva pulsu. Sieltä ne sanat tuli.
Arvottomuus. Hyödyttömyys.
Minähän oon hyödytön – yhteiskunnalle, koska mä en kata kuluja vaan tuotan niitä. Hyväksikäytän mielenterveyspalveluja, käyn puhumassa sairaanhoitajalle. Lusmuan sairaslomalla, mutta silti oon vaan laiska, kun eihän nyt sosiaalisten tilanteiden pelko estä mitään. Täysin keksittyä omasta päästä. Ja kaksisuuntainen mielialahäiriökin on vain muotisana, kaikillahan mieli menee liirumlaarum ylös ja alas. Ei lääkärin diagnoosi merkitse mitään, ne nyt kirjoittaa mitä tahansa. Ja jälleen se yksi sana. Diagnoosi.
Kyllä, minähän hyväksikäytän julkeasti palveluja. Mä vain lusmuan sairaslomalla. En saa mitään aikaseksi. Kahvinkeittoon kykenemättömyys on vaan omasta tahdosta kiinni. Lääkäri voi sanoa mitä vaan, mutta kyllä ne muut on oikeassa. Ulospäin hyvinvoiva ja naurava, hymyilevä nuori nainen ei voi millään olla mielisairas. Sehän käy kuvauksissakin, ei voi olla mielisairaita malleja. Ei joka kuvassa hymyilevä nainen voi olla keskivaikeasti masentunut. Sitähän mä olen. Mielisairas malli, joka hymyilee jokaisessa TFCD- kuvassa. Rotten Roll Storen 1-vuotistapahtumassa oli näytösmallina pimahtanut nainen. Kauheaa.