Mielisairas malli

Höhöhöö.

Olimpas nokkelalla päällä. Vai olinko? Ettei vain ollut pelkästään sarkasmia. No, sitähän se oli! Mielisairas, sitähän mä olen. Päässä viiraa enemmän kuin on sopivaa. Mieli liitää Mount Everestin ja Helvetin väliä. Ja ilman lääkkeitähän ei mitään hajua kuinka tööt olisin. Luulisin olevani presidentti tai kokisin olevani arvottomampi kuin sillan alla asuva pulsu. Sieltä ne sanat tuli.

Arvottomuus. Hyödyttömyys. 

Minähän oon hyödytön – yhteiskunnalle, koska mä en kata kuluja vaan tuotan niitä. Hyväksikäytän mielenterveyspalveluja, käyn puhumassa sairaanhoitajalle. Lusmuan sairaslomalla, mutta silti oon vaan laiska, kun eihän nyt sosiaalisten tilanteiden pelko estä mitään. Täysin keksittyä omasta päästä. Ja kaksisuuntainen mielialahäiriökin on vain muotisana, kaikillahan mieli menee liirumlaarum ylös ja alas. Ei lääkärin diagnoosi merkitse mitään, ne nyt kirjoittaa mitä tahansa. Ja jälleen se yksi sana. Diagnoosi.

Kyllä, minähän hyväksikäytän julkeasti palveluja. Mä vain lusmuan sairaslomalla. En saa mitään aikaseksi. Kahvinkeittoon kykenemättömyys on vaan omasta tahdosta kiinni. Lääkäri voi sanoa mitä vaan, mutta kyllä ne muut on oikeassa. Ulospäin hyvinvoiva ja naurava, hymyilevä nuori nainen ei voi millään olla mielisairas. Sehän käy kuvauksissakin, ei voi olla mielisairaita malleja. Ei joka kuvassa hymyilevä nainen voi olla keskivaikeasti masentunut. Sitähän mä olen. Mielisairas malli, joka hymyilee jokaisessa TFCD- kuvassa. Rotten Roll Storen 1-vuotistapahtumassa oli näytösmallina pimahtanut nainen. Kauheaa. 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

En tahdo olla aikuinen

Heipat.

Torstaina täytin taas vuosia, nytpä mittariin tuli 24 vuotta. Kansainväisenä katastrofipäivänä, muaha. Mä oon myös eräänlainen isänpäivälahja, ja olin joskus isintyttö. Nykyään vietän liian vähän aikaa mun iskän kanssa. Asiat ei vaan ole niin mustavalkoisia kuin luulis. Jotkut sanoisi, että sen kuin vain ottaisin auton alle ja ajaisin katsomaan iskää, istumaan kahville ja puhumaan. Ei se mene niin. Tahtoisin, että menisi. Huonoina päivinä ikävöin aikaa, kun sain vaan olla kotona ilman huolia, kun sain olla lapsi. Nyt ois pakko olla aikuinen. Mut en tahdo. Enkä mä ole. Mä tykkään olla lapsenmielinen, leikkisä ja positiivinen. En koe olevani erityisen aikuismainen. Joskus ottaa päähän, kun en pysty toistaiseksi huolehtimaan kaikesta itse. Tykkään olla itsenäinen, joka pitää kodin siistinä ja tekee ruuan itse, pitää elämännaruja käsissään ja tietää tasan tarkkaan, mitä tekee seuraavaksi. 

Tällä hetkellä majailen veljen vierashuoneessa, koska se vahtii mun unirytmiä ja huolehtii musta. Että mä nousen aamuisin 8-9 aikoihin, juon kahvit, otan lääkkeet ja herään ennen kuin hän lähtee töihin. Päivän aikana mä juon aamukahvin, syön ruuan ja viritän päiväkahvin. Veljen neljän ja puolen tunnin työpäivän aikana mä katselen Netflixistä Skin Wars- vartalonmaalauskilpailua tai komediasarjaa, kuuntelen musiikkia tai pelailen Lego-pelejä tai Sims 3:sta tietokoneella. Rapsutan koiria ja olen vaan. Kerään voimia. Tai jos olen sopinut jotakin, niin lähden sinne. Ajoittain tää järjestely ottaa päähän, mut mä tiedän tasan tarkkaan, etten jaksaisi yksin. Oon niin helvetin kiitollinen mun läheisille. En tiedä, mitä tekisin tai missä oisin ilman heitä.

Ikä on tuonu mulle myös itsevarmuutta. Koen olevani hyvä tällaisena, koen olevani kaunis ja ihana ihminen. Pystyn keekoilemaan alusvaatteillani häpeämättä itseäni, miltä näytän. Jopa muidenkin edessä, mua ei enää haittaa. Kävinhän loppukesällä kuvauksissakin, missä istuin sinkkipaljussa pelkissä alushousuissa vaahdon ja harjan kanssa. Seuraavissa tarkoitus olisi poseerata nahkahousujen tapaisissa pöksyissä, muuta en sitten kerrokaan. Mua ei mitenkään häiritse se tieto. Tiukat housut ja yläkropassa vähän vaatetusta, se kuulostaa vaan hauskalta! Nudekuvia en aio kuitenkaan tehdä, siinä menee mun henkilökohtainen rajani. Alusvaatteilla kyllä, mutta en todellakaan ilman. Nudekuviin on pyydetty, mut pelkkä epäröinti kertoo paljon. Ihailen julmetun paljon pin up- kuvia, mutta mä en tahtois jäädä siihen vaan haluan kokeilla kaikkea uutta, kunhan siihen ei liity kauhua tai paljoa ihmisiä. Eliitin musavideon kuvaukset paljasti mulle, että ne ei ole mitenkään mun juttu. Mukava kokemus, mut valokuvahomma on enemmän mun juttu. 

22137238_10214708408330994_9022223458596975113_o.jpg

Kuva (c) Sami Terri / Malli, meikki, hiukset (c) minä / Kuvan jälkikäsittely (c) S. Terri & minä

~ Hilda

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli