Heip, mussukat!
Wuhuu, tää toimii mobiilina. Kestäähän kirjoittamisessa, mut nyt oon liian laiska mennäkseni koneelle (meinasin kirjottaa, että nettii mut siellähä me ollaa koko ajan).
Uusi vuosi, uusi minä? Pöh, en tehnyt yhtään uudenvuodenlupausta. Vuosi vaihtui, minä jäin tämmöiseksi. Ei vuoden vaihtuminen poista pelkoja, ahdistusta, paniikkia tai bipoa. Ei ne katoo puf vaan poies. En aio laihduttaa, vaikka oonkin lihonu oman ruoka-annosten että nestettä keräävän lääkkeen takia. Mä en aio etsiä töitä ennen kuin koen olevani siihen oikeasti valmis. Sehä lähtää 2h/viikkosysteemile etiäpäin, mut mun pitää kohdata mun mörköjä. Niihin lukeutuu mm. vieraille soittaminen, se on ahdistava painajainen. Kädet hikoaa ja kurkkua kuristaa. Työpajatoimintaki pitäis käynnistää tässä puolen vuoden aikana… Huhu, ja sen jälkee pohditaa miten ja mitä mä lähtisin opiskelemaan. Jos pitää lähteä. Huokaus.
On mulla hyviäkin juttuja. Mun tukihenkilökäynnit jatkuu ja nyt seuraavana ois alkaa opettelee tekemää ruokaa itellee. Tai siis osaanhan mä, en vaan saa aikaseks enkä luota itseeni sen suhteen.
Sitten, tadaa! Mä haen Underground Model 2019- kilpailuun, viime vuonna jahkasin ohi hakuajan. Nyt ootan, että haku alkaa, nii pääsen kehumaan itseäni ja käyttää luovuutta. Ensin olin kisan suhteen, että ”en mä pääse kuitenkaan, muut on kauniimpia ja laitetumpia kun mä. En mä sovi joukkoon.” Hei haloo, edellinen voittaja Anna Gramm’kin oli ekaks varasijalla. Toisekseen, mä en sovi pulliaisten joukkoonkaan… Mä en ehkä oo klassisen kaunis, mut eihän ne sellasta etsikään vaan semmosta, joka erottuu ja kantaa tyylinsä ylpeänä. Eikä muutkaan kisaajat voi kovin itsevarmoja olla hakuaikana. Sitä paitsi, voinhan mä päästäki. Pääsinhän vuos sitten Miss Ace Cafe Pin Up- ja Miss Hukka- kisoihin, vaikka Hukkaan en päässytkää kisaamaan, kun kroppa oli eri mieltä.
Mulle on karttunu kuvaustilanteista hurjasti itsevarmuutta. Nytkin on huomiselle Kuusankosken ruukille varattu kuvaus, taikasanoina farkut ja teepaita. Ja ensi viikolla Lahdessa on urban pin up- tyyliset kuvaukset ulkona. Ainakin kokeillaan, mitä tulee. Ja ja… oon alustavasti jutellu kolmen-neljän kuvaajan kans mahdollisista kuvauksista. Yks on entuudestaan tuttu, muut on uusia tuttavia. Sen lisäksi oon mielenterveyttä koskevassa kalenteriprojektissa, jonka valmis tuotos hyvällä tuurilla olis hankittavana ensi vuonna. Aihe on superkoskettava mulle, koska mua kiinnostaa mielenterveys oman sairastumisen myötä. Oon myös mukana koulukiusaamista koskevassa kampanjassa.
Näiden lisäksi toisella mun veljellä on verkkokaupan raakile, minkä ylläpidossa autan. Kirsikkana kakun päälle, mun toinen veli mursi jalkapöydän, niin autan sen lapsen hoidossa.
Mulla on aika lailla tekemistä, mut otan myös lepoa. Pelkään hieman, että romahdanko tälläsen alla, mut sekin pelko tulee joskus iltasin. Kuten sanoin, uusi vuosi ei vie pelkoja poies. Harmi, sais kyllä viedä mennessään.
Kaiken tämän lisäksi kotona pelaan, kuuntelen musiikkia ja teen 1000/1500 palan kokoista palapeliä tai korjaan koruja. Eli kaikkea rentouttavaa. Myönnän, kämpän siivoaminen jää yleensä vaiheeseen, mut onneks tukihenkilö auttaa mua siinä – ruuanlaiton ja leipomisen ohella 🙂
~ Hilda ❤
