Kaikki pitää aloittaa jostain

Mitä mulle on käynyt? Katsoin äsken itseäni pitkästä aikaa kunnolla peilistä. Yleensä vilkaisen hämärässä aamulla, että paita on oikein päin ja että onhan mulla nyt housut ylipäätään jalassa. Töissä katson, että naamaan ei ole jäänyt pikalounaasta tahroja. Mutta en muista milloin olisin katsonut oikeasti. 

Ensimmäinen reaktio. MISTÄ NOI SILMÄPUSSIT ON TULLU?!? Näytin oikeesti siltä että joku ois mottassut kunnolla (okei joo, välillä henkisesti tuntuu siltä, mutta en tiennyt että se voi näkyä naamasta) ja hetken jouduin tuijottamaan tuota kurjaa ilmestystä peilistä, että voin tunnustaa olevani oikeasti siinä. Äkkiä suhasin tuplakerroksen peitevoidetta (Dermablend on ihan parasta) silmien ympärille ja koitin kovasti unohtaa äsken näkemäni (voiko silmäpusseja oikeasti olla joka puolella silmiä, eiks niitten pitäis roikkua siinä alapuolella??). Mutta silti jostain syystä sain samalla idean, että pakko perustaa blogi.

Lisäksi, viimeksi tietoisesti muistissa oleva vaatekoko on XS tai S, tietyllä tavalla vieläkin luulen olevani small, mutta kovasti meediumit housut kiristää eikä millään istu. Jossain välissä vaan oon alkanut ostaa isompia housuja, yleensä aina sitten kun ne edelliset on ratkenneet. Joo, todellakin pitää aloittaa blogi. Kenen takapuoli oikeasti tiedostamatta paisuu?!?

Oon oikeestikin kerran huomannut aamulla töissä, että pakara vilkkuu farkkujen revettyä yllättäen. Onneks on itsenäinen istumatyö ja sattui olemaan pitkä paita päällä…

Mikähän mun pointti oli. Perustin blogin akuutissa kuka mää oon ja mitä mää teen -kriisissä. Ehkäpä tämä postaus sekavuudessaan kelpaa aloitukseksi. Eipähän oo odotukset turhan korkeella!