15 x lapsen suusta

 

Mun mielestä kaikki lasten suusta -jutut on aina ihan älyttömän hauskoja ja ne tuo yleensä huononakin päivänä hymyn huulille. Tässäpä siis teille huumoripläjäys omista sutkautuksistani, joita olen lapsena viljellyt ainakin kuulemani mukaan ahkerasti – en nimittäin ollut hetkeäkään hiljaa.

 

* * *

 

Vuoden ikäisenä nimitin suurinta osaa tavaroista sanalla ”kääkkä”.

 

2-vuotiaana halusin aina, että minulta kysytään ”tietokilpailukysymyksiä”. Äiti kysyi kerran, mikä lintu kuvassa mahtaa olla (harakka). Vastasin heti reippaasti, että ”Huttunen”. Vaikeista sanoista vääntyi myös melkoisen hauskoja versioita, esimerkiksi muurahainen oli muurainenhainen.

 

Jos minua yritettiin puhutella jollakin lempinimellä, sanoin heti itku kurkussa, että ”Minä olen Kati Eveliina Mäkelä.”

 

Minun täytyi myös saada tehdä kaikki mahdolliset asiat itse. Jos joku auttoi, tuli kova huuto ja homma piti aloittaa alusta. Kun minulta kysyttiin, mikä minua vaivaa, sanoin, että ”paha itku”.

 

Määräsin, kuka milloinkin sai tulla huoneeseeni leikkimään. Vaikka tykkäsin siskostani, sanoin pahimmassa uhmaiässä (3,5v), että Ellaa ei saa kukaan hoitaa, Katin kanssa vaan täytyy leikkiä. Lempilauseeni oli: ”Kyllä mää itte tiedän mitä mää teen, Katia ei saa komentaa.”

 

 

3,5-vuotiaana olin mummulassa äidin ja siskon kanssa. Halusin käydä ”hautajaismaalla” ja lähtiessä laitettiin ovi lukkoon. Matkalla kyselin, miksi ovi täytyy lukita, ja äiti selitti, ettei mene varkaita. Sitten kyselin kovin, että mitä varten on varkaita ja millainen on varas. Äiti sanoi, että varas vie toisten tavaroita ilman lupaa, mutta Kati tietää jo, ettei semmoista voi tehdä. Mietin vähän aikaa ja sanoin, että ”Voi voi nyt se Tarja-vauva varastelee kaikki sillä aikaa kun en ole sitä opettanut.”

 

Saman ikäisenä sain kortin Kuusamosta. Kysyin kortin kuvasta, että ”Onko tässä kuutamo? Minä lähden heti ruuan jälkeen myös kuutamoon.”

 

Kun en vielä osannut lukea, minun oli tärkeää saada keskittyä kuvien katseluun. Kun äiti lauloi siskolle ”lukiessani” kirjaa, tokaisin tomerasti: ”Äiti ole hiljaa, että mää kuulen mitä mää kattelen.”

 

3,5-vuotiaana sanoin nukkumaan mennessäni: ”Herään suudelmaan aidon rakkauden, ei mikään sammuttaa voi tulta sen!” (Prinsessaleikit ja #lifegoals)

 

 

4-vuotiaana katselin telkkarista tangokilpailuja ja äiti kertoi, että siellä valitaan tangokuningas ja -kuningatar. Kysyin ihmeissäni, eikö jätkää valita.

 

Ollessani 4,5-vuotias äiti ja isi söivät Herttuatar Punssi -nimistä jäätelöä. Muistelin seuraavana aamuna, että ”Oli se kyllä lapsille väkevää se Hunsvotti.”

 

Saman ikäisenä minulla oli kova into opetella kirjaimia. Kaiken aikaa höpisin, että K niin kuin Kati, A niin kuin Antti jne. Kerran kuului vessanpöntöltä, että ”I niin kuin itsepyyhkiminen!”

 

Vähän alle 5-vuotiaana ihmettelin, miten isi tarkenee aina niin vähissä vaatteissa. Isi sanoi, että läski lämmittää. Eräänä iltana vessassa katselin vatsaani ja kysyin: ”Koskakohan mulle tulee se läskilämpö?” (Tullut on, eikä ollut odottamisen arvoinen asia…)

 

5-vuotiaana kysyin, mitä tarkoittaa, kun saa sakot. Itse sanoin luulleeni sen tarkoittavan sitä, että lyödään tukilla päähän!

 

5,5-vuotiaana en ollut kovin innokas syömään makkarasoppaa. Kerran sanoin äidille, että laita sitten lautaselle ihan pikkuriikkisen. Äiti laittoi yhden lusikallisen ja ajatteli, että ilahtuisin, mutta sen sijaan alkoikin hirveä itku. Lopulta itkun seasta kuului: ”Minä tarkoitin paljon ruokaa, mutta matalalle!”

 

 

Mitä sattuvia sanontoja sinun suustasi on lapsena päässyt?

Tai jos sulla on lapsia, mikä on ollut heidän mieleenpainuvin sutkautuksensa?

 

 

Bisous,

Kati