Adventure awaits

Noin 8 tuntia ja reilut 6600 kilometriä siihen tarvittiin, mutta nyt me ollaan täällä. New Yorkissa. Tuntuu niin hullulta. En oo ikinä käyny näin kaukana, vaikka aika paljon oonki matkustellu. Voin kertoa, että taksimatkalla Kennedyn kentältä Manhattanille riitti jo niin paljon aistiärsykkeitä, et en oikeesti tiedä miten selviän tästä reissusta ilman jonkinasteista sekoomista. Yritän kuitenki parhaani.

Kunhan kaikki vaan menee putkeen, eikä hullut amerikkalaiset esim. haasta meitä jostain syystä oikeuteen, tällä parin viikon perhelomalla olis ihan ensin tarkotus hämmästellä ja kummastella tätä Isoa Omenaa viis päivää. Sitten aiotaan hypätä auton rattiin (ei, en minä, älkää pelätkö) ja kurvailla Pennsylvanian puolelle kyläilemään. Ja kun nyt kerran täällä ollaan, niin suunnitelmissa on myös ajaa Niagaran putouksille ja siinä samalla käydä vähän Torontossa sukuloimassa. Aika monipuolinen reissu siis tulossa! Vaikka New York on ainakin mun matkan kohokohta, on kiva päästä näkemään muutakin kuin pilvenpiirtäjiä.

Tässä vaiheessa matkaa (ja jetlagia) mulla ei vielä ihan hirveesti sanottavaa tästä paikasta oo. Saavuttiin siis Suomen aikaa kympiltä illalla, ja täällä kello oli 7 tunnin aikaerosta johtuen vasta kolme iltapäivällä. Lentokenttämuodollisuuksista selvittiin kunnialla, eikä kukaan kysyny mitään outoja ”oletko terroristi/onko sinulla kanaa tai lehmää mukanasi”-kysymyksiä, joista oon monesti kuullu juttua… Päästiin siis nopeesti liukenemaan hotellille, joka kyllä ylitti kaikki meijän odotukset.

Majotutaan Broadwaylla Marriott-ketjun Residence Inn Central Parkissa, joka on itse asiassa  New Yorkin ja koko Pohjois-Amerikan korkein hotelli (229m). Niin kreisiä kun tää onkin, niin mun ja siskon huone on ylimmässä 65. kerroksessa, josta kyllä avautuu aika henkeäsalpaavat näkymät niin Times Squarelle kuin Hudson-joellekin. Kuvat ja likaset ikkunat ei valitettavasti tee yhtään oikeutta tälle maisemalle.

Nyt mun sisäinen kello (Suomessa puol 5 aamulla..) alkaa olla sitä mieltä, että olis aika painaa pää tyynyyn… Huomenna alkaa sitten mun pariviikkoinen American Dream, johon sisältyy ainakin paaaaljon valokuvien ottamista. Yritän ehtiä kirjottelemaan bloginkin puolelle, mutta instagramia (@katimakela) ja snäppiä (@katieveliinam) tuun varmasti päivittelemään paljon useemmin. See you there!

Bisous,

Kati

 

// Hello New York City! Can’t believe I’m actually here. The American Dream awaits. //