Mahdollisuuksien Manhattan

In New York, 

Concrete jungle where dreams are made of, 

There’s nothin’ you can’t do, 

Now you’re in New York, 

These streets will make you feel brand new, 

Big lights will inspire you, 

Let’s hear it for New York, New York, New York

 

Ja Alicia Keys on aivan oikeessa. Täällä valojen ja vilskeen keskellä ei kyllä tekeminen lopu kesken, päinvastoin. Mahdollisuuksia on enemmän kuin moni uskaltaa edes kuvitella. Meijän reissun New York -osuus alkaa olla nyt lopuillaan, joten halusin tulla jakamaan muutamia otoksia muistikortilta, johon on tähän mennessä kertynyt jo melkein 1500 kuvaa. Hups. Samalla annan joitakin vinkkejä niille, jotka on aikeissa matkustaa tännepäin ja miettii, miten kaikki nähtävyydet sais koluttua mahdollisimman helposti ja nopeasti.

Meillä on takana melko tiivis neljän päivän tutustuminen tähän yhteen maailman suurimmista kaupungeista – tai oikeastaan vain yhteen sen viidestä hallintoalueesta. Jo pelkästään Manhattanilla riittäisi tutkittavaa pitemmäksikin aikaa, puhumattakaan Brooklynistä, Bronxista, Queensistä tai Staten Islandista, joista ei tällä kertaa ehditty nähdä oikein vilaustakaan. Oon kuitenkin sitä mieltä, että näinkin lyhyt piipahdus NYCissä antaa melko kattavan käsityksen kaupungista ja pienellä suunnittelulla vierailusta voi saada hyvinkin paljon irti.

 Avain kaikkeen: New York Pass. Aivan ehdoton hankinta kaikille mukavuudenhaluisille vierailijoille, jotka haluavat nähdä mahdollisimman paljon maksamatta jokaisesta nähtävyydestä erikseen. Passeja on eri mittaisille ajanjaksoille, meillä oli viiden päivän passit, jotka hankittiin etukäteen netistä. New York Pass on sirullinen kortti, joka tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn yli 80 kohteeseen. Eli kun on satsannut korttiin, ei tarvitse enää sählätä rahojen kanssa jokaisella tiskillä, vaan kohteisiin pääsee helposti korttia vilauttamalla, usein vielä jonon ohi. Kortti aktivoituu ensimmäisestä käyttökerrasta, jonka jälkeen se on voimassa ostettujen päivien ajan. Ja monessakaan kohteessa ei tarvitse käydä, kun passi jo maksaa itsensä takaisin. Voiko kätevämpää olla! 

New York Passilla pääsee kerran jokaiseen kohteeseen. Koska haluttiin nähdä pilvenpiirtäjämaisemat sekä päiväsvalolla että yövalaistuksessa, käytiin Empire State Buildingissa päivällä ja Rockefeller Centerin Top of the Rockissa yöllä. Molemmista oli ihan huippunäkymät, vaikka itse tykkäsin ehkä vähän enemmän katsella valomerta yöaikaan. Lisäksi Top of the Rockin kattotasanteelta näki tietenkin myös tuon tunnetun Empire State Buildingin siluetin, joka kyllä erottui edukseen maisemasta. Arvatenkin molempien rakennusten huipulla on aina melkoinen tungos, joten täydellisen kuvan ottaminen vaatii pitkää pinnaa ja nopeita refleksejä.

Vapaudenpatsas, yksi New Yorkin tunnetuimmista symboleista, on lyhyen venematkan päässä Liberty Islandilla. Esimerkiksi Circle Line järjestää eripituisia ”risteilyjä” eri teemoilla, joista tunnin mittainen Liberty cruise oli meille patsaasta kiinnostuneille juuri sopiva. Tää risteily ei sisältänyt pysähdystä itse saarella, vaan ihailimme Lady Libertyä ihan vaan veneestä käsin. Nää Circle Linen risteilyt kuuluu myös New York Passin repertuaariin, joten mikäli tää NYCin ja koko Yhdysvaltojen tunnusmerkki on vielä näkemättä, kannattaa Hudson-joen varrelta hypätä paatin kyytiin.

Vaikka kuinka tekis mieli olla einiinperusturisti ja vältellä turistibussien ja opastettujen kierrosten antia, kannattaa kuitenkin harkita vielä kerran. Varsinkin, jos aikaa on vähän, tällaset valmiit ratkasut on oikeesti ihan kultaa. Me New York Passilaiset hypättiin heti sunnuntaina Big Bus Toursin hop-on, hop-off -kierrokselle (2 päivän rajaton bussilippu kuuluu passiin) ja sympaattisen opaspojan johdolla nähtiin hujauksessa melkein kaikki merkittävät nähtävyydet. Tällä bussilla on valikoimassa sekä Downtown tour että Uptown tour, joiden varrella olevilla pysäkeillä voi aina halutessaan jäädä pois kattelemaan tarkemmin ympärilleen ja sitten taas hypätä kyytiin vaikka jostain ihan muualta. Koska välimatkat on täällä oikeesti melko hurjia, mun jalat ois varmaan puolivälissä jo sanonu poks jos oltais kaikki paikat kierretty jalkasin. Bussin kyydissä avokatolla sen sijaan kelpas kuunnella oppaan laulua (kyllä, vitsikäs kaveri) ja hauskoja tarinoita samalla kun ohi vilahti esim. Wall Street, Madison Square Garden, Battery Park, One World Trade Center, Chinatown, Harlem ja mitä nyt ikinä voi täällä halutakaan nähdä. Helppoa!

Ihan niinku bussit, myös kuuluisat keltaset taksit on loistava tapa liikkua niin lyhyitä kuin vähän pitempiäkin matkoja. Toisin kuin luultiin, taksilla ajaminen on täällä paljon halvempaa kuin Suomessa. Meno ei myöskään päätä huimaa, eli ei tartte pelätä henkensä puolesta niinku joku saattais miljoonakaupungin taksiajelusta luulla. Taksin ”tilaaminen” lennosta on itsessään jo niin hauska kokemus, että sitä kannattaa ainakin kerran kokeilla. Taksi tulee kyllä, kun vain nostaa kätensä ilmaan merkiksi ja kunhan keskimmäinen valo taksin katolla on päällä. Huomionarvoista on myös se, ettei taksikuskille kuulu kertoa määränpään tarkkaa osoitetta, vaan kohteen poikkikadut. Perusnähtävyyksiin kyllä pääsee ihan vain kohteen nimellä, mutta meidän kuski ei ainakaan osannut ajaa Carrien talolle ohjeella 66 Perry Street, vaan vaati tiedokseen between Bleecker and West 4th. Eipä ollut tainnut katsoa Sinkkuelämää, miesparka. Vaikka kuten kaikki SATC-fanit tietävät, eipä se Carrie oikeesti tuolla asunutkaan, vaan Upper East Sidella. Kumma juttu, että kuvaukset haluttiin pitää West Villagessa, jossa asuntojen ulkonäkö poikkeaa huomattavasti Upper East Siden asunnoista. En tosin valita, sillä muuten en olis ikinä tullut käyneenksi tässä ihanassa kaupunginosassa, jossa oli rauhallista ja kaunista. Jos pitäisi NYCiin muuttaa, niin alottaisin kyllä asunnon etsinnän juuri tuolta West Villagesta. Käymisen arvoinen paikka siis, vaikkei tuon tietyn oven ja portaikon näkeminen niin kiinnostaisikaan.

Sinkkuelämästä tulikin mieleen, että myös Mirandan huudeilla Brooklynissä olis ollu tosi kiva käydä, mutta kaikkea ei vaan voi millään ehtiä. Onneksi kerittiin sentään kävellä Brooklyn Bridge puoleen väliin, se oli upee silta! Ihmisiä oli vaan enemmän ku Stockan Hulluilla Päivillä, joten mitenkään hurjan miellyttävä kokemus ei tää pieni kävely auringonpaahteessa ollu.

Kaiken tän helteessä hikoilun ja ihmismassassa myllertämisen jälkeen on maailman rentouttavinta mennä katsomaan jokin kuuluisista Broadway-musikaaleista. Meijän valitsema Leijonakuningas on pyörinyt näyttämöllä jo 20 vuotta, ja esityksen nähtyäni ymmärsin kyllä täysin miksi. En oo ikinä ennen ollu kattomassa noin vaikuttavaa musikaalia, vaikka niitä aika monta oonkin nähnyt. Lavastus ja varsinkin puvustus oli pienintäkin yksityiskohtaa myöten hiottu täydelliseksi ja kaikkien villieläinten kerääntyessä lavalle taisi kyllä meikäläiseltäkin poru päästä. En muistanutkaan, miten mahtavaa musiikkia Elton John on kyhäillyt, vau.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella tätä kilometripostausta, oiskohan tää yhtä pitkä ku toi yli maratonin mittanen Broadway… Jatkoa NYC-tarinoille on kuitenkin vielä luvassa ainakin Central Park – ja shoppailupostausten muodossa. Ja hei, jos joku teistä on käynyt New Yorkissa, niin kertokaahan ihmeessä teidänkin kokemuksista! 

 

Bisous,

Kati