Älä vaan lakkaa haihattelemasta

 

”Lakkaa haihattelemasta ja pura tuo pilvilinna ennen kuin ehdit kotiutua sinne. Ole nyt kerrankin realisti, eihän tuossa ole mitään järkeä! Mitä sinä itsestäsi oikein luulet?”

Onko sinun unelmiasi koskaan yritetty lytätä? Onko sinusta tuntunut siltä, ettei lähipiirisi tue sinua tavoitteissasi ja haaveissasi? Älä kuuntele ihmisiä, jotka väheksyvät unelmiasi ja latistavat omaa innostustasi. Heillä voi toki olla joitakin hyviä pointteja ja näkökulmia, joita et ole itse tullut ajatelleeksi, mutta suoranaista lyttäystä ei kenenkään tarvitse sietää. Mikään ei ole kamalampaa kuin suhtautua intohimoisesti johonkin asiaan ja joutua sitten arvostelluksi ihan vain siksi, etteivät muut usko onnistumiseesi. Usko sinä, se on kaikista tärkeintä! 

Olen itse omien unelmieni suhteen todella varovainen. Mitä konkreettisemmasta unelmasta on kyse ja mitä helpommin sen pitäisi olla saavutettavissa, sitä epätodennäköisemmin kerron siitä kenellekään. Tämä on eräänlainen itsesuojelumekanismi. Jos haave ei toteudukaan, en menetä kasvojani, kun en ole kailottanut suunnitelmistani koko kylälle. Tällaiset unelmat liittyvät usein omiin taitoihin, opiskeluun, työelämään ja miksei ulkonäköönkin. Jos taas unelma on jo valmiiksi epärealistinen (mikä ei todellakaan estä minua haaveilemasta), on siitä helpompi puhua ja heittää vaikka läppää. Voisin hyvin esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa kertoa kaikille haaveilevani kylvystä sulalla suklaalla täytetyssä ammeessa. Työkaverit todennäköisesti nauraa hörähtäisivät ja minä tekisin samoin. Niin epärealistista, ettei siinä edes ole mitään lytättävää. Ihan yhtä lailla kannattaisi kuitenkin jakaa niitä suurempiakin haaveita. Kunhan ympärillä on kannustava porukka, ei lyttäämistä tarvitse pelätä. Parhaassa tapauksessa odotettavissa on tukea ja tsemppausta, josta on apua unelmien saavuttamisessa.

Mistä ikinä haaveileekin, on tärkeää tehdä töitä unelmiensa eteen. Joskus unelmien takia kannattaa tehdä radikaalejakin ratkaisuja. Uskoa itseensä tarpeeksi ja hypätä vaikka ihan tyhjän päälle. Jos jokin menee pieleen, niin kyllä niistä kolhuista aina oppii. Olen alkanut ymmärtää, että järkevä elämä ei aina ole hyvää elämää. Jos vuosi toisensa jälkeen tekee valintoja aina vain sen perusteella, mitä kussakin tilanteessa kannattaa tehdä, voi jossakin vaiheessa huomata olevansa tavattoman tyytymätön omaan elämäänsä. Sen sijaan kannattaa kuunnella tunteitaan ja uskaltautua ottamaan riskejä, jos sisimmässään tietää, että nykyiset valinnat eivät edesauta omien haaveiden toteutumista. Kun muutin Helsinkiin vailla työpaikkaa ja sen suurempaa suunnitelmaa, lähipiirini oli hieman kauhuissaan. Muutama ystäväni on jälkikäteen sanonut, ettei olisi itse uskaltanut sillä tavalla vain heittäytyä tyhjän päälle. Minä en ole katunut hetkeäkään. Vaikka olinkin työttömänä tovin jos toisenkin, sain asua juuri siellä missä halusin ja ehdin oppia elämästä (ja itsestänikin) taas kaikenlaista.

Tietysti järkikin on hyvä pitää matkassa mukana, mutta uskon, että parhaiten oman polkunsa löytää sydäntään kuuntelemalla. Ihmiset ovat hyviä usein juuri niissä asioissa, joista nauttivat. Miksi et siis onnistuisi?

 

Onko sinulla unelmia, jotka uskallat sanoa ääneen?

Oletko kenties jo saavuttanut unelmasi?

 

Bisous,

Kati

 

PS. Tuon pahoinvointia aiheuttavan hattara-vaahtokarkki-friikkipirtelön oli tarkoitus toimia symbolina unelmille. Sanottakoon nyt vaikka niin, että se unelma valui kyllä aika vauhdilla viemäristä alas. Hyi olkoon.