Luanikast lystimbitto Raumal
Luanikast ehtopäevä ja terveksi Raumalt!
Viikonloppu on sujunut rennoissa merkeissä siskon luona Raumalla. Tää on sellainen kaupunki, johon on aina yhtä kiva tulla käymään. Erityisesti Vanhan Rauman ihastuttavat puutalokorttelit, kapeat mukulakivikujat ja söpöt pikkuputiikit hurmaavat mut ihan joka kerta. On suorastaan ihme, että tää puutaloalue on säilynyt yhtenäisenä ja näin hyväkuntoisena keskiajalta saakka.
Tänä viikonloppuna kaupungissa ei ollut mitään hurjaa tungosta – viime viikon Pitsiviikko taisi vetää sen verran porukkaa, että kaikki potentiaaliset turistit ovat tämän kesän Rauman reissunsa jo tehneet. Ilman turistejakin Vanha Rauma on kuitenkin eläväinen paikka ja koko kaupungin sydän, johon paikallisetkin tulevat nauttimaan toritunnelmasta, idyllisistä kahviloista ja uniikeista ruokapaikoista. Unescon maailmanperintökohteen tittelistään huolimatta Vanha Rauma ei ole mikään museokohde, vaan yksi Rauman kaupunginosista, jossa vietetään ihan tavallista elämää. Vanhassa Raumassa asuukin noin 800 ihmistä – enpä pistäisi pahakseni, jos sisko päättäisi joskus hankkia tuollaisen oman puutalon, jossa voisi pitää kaikkia ihania kesäjuhlia!
Yksi Rauman hauskimmista ja omalla tavallaan myös puoleensavetävimmistä asioista on paikallisten puhuma murre – Rauman giäl. Kielitieteilijänä oon itse todella kiinnostunut kaikista mihin tahansa kieleen liittyvistä asioista ja musta on ihan älyttömän upeeta, että erilaisia murteita on edelleen käytössä ympäri Suomea. Ois mahtavaa olla sellanen erehtymätön murreimitaattori, joka osais puhua eri murteilla niinku ne ois vieraita kieliä!
Jossain go guule stää Rauman giäld puhuttava ni siink mene naama heti vähä nauruhu. Se om bäässyt tämsse hauska mainesse. Tällai niit raumlaissi sanoi väännellä!
(Markku Toivosen haastattelua mukaillen)
Kiitoksi pali, sisko!
Bisous,
Kati
// Relaxing weekend with my sister in the beautiful Old Rauma, one of UNESCO’s World Heritage Sites. //