PREMIÈRE
Kääk! Nyt mä sitten vihdoin tein sen. Perustin blogin. Voi jestas tätä tunnemyrskyä; oon samalla ihan älyttömän innoissani, mutta mua myös jännittää tosi paljon. Oon aina antanut ihan liikaa arvoa muiden mielipiteille ja tää blogi onkin yks tapa päästä siitä (huonosta) tavasta eroon. Oon miettinyt blogijuttuja jo pitkään, mutta aina on ollut turhia (teko)syitä olla alottamatta: en osaa, ei oo tarpeeksi hyvää kameraa, en tiedä mistä kirjottaisin… Mutta tässä sitä nyt ollaan! Tekemässä sitä, mistä luulen että tuun tykkäämään tosi paljon.
Ihan ensiks pieni esittely lienee varmasti paikallaan.
Oon 25-vuotias tamperelainen (alun perin kyllä tooosi paljon pienemmältä paikkakunnalta) ja tällä hetkellä mun elämä koostuu pääasiassa opiskelusta (ranskan kielen maisteriopinnot), töistä (muodin parissa) sekä ihanista ihmisistä, joiden kanssa yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa. Mun opinnot alkaa olla aika loppusuoralla ja blogi tuokin kaivattua vaihtelua gradulle, joka nyt ei tunnetusti mikään luovin mahdollinen ”tekstilaji” ole… Työn puolesta oon paljon tekemisissä vaatteiden kanssa ja tunnustaudun kyllä itsekin melkoiseksi himoshoppailijaksi. Asukuvia tulee siis varmasti näkymään myös täällä blogin puolella. Ja ne, jotka tuntee mua ees pikkasen, tietää, että oon toivoton sokerihiiri ja erityisesti suklaa maistuu melkein missä muodossa vaan. Oon tosi visuaalinen ihminen, joten inspiroidun itse kaikista kauniista kuvista ja siks koitan teillekin jakaa kuvamateriaalia mun enemmän tai vähemmän onnistuneista leipomuksista. En oo mikään jauhopeukalo enkä masterchef, mutta ehkä näistä mun postauksista on iloa kaikille muillekin suklaan ystäville, joilla ei kaulin ihan aina pysy kädessä. Simppeleitä, mutta houkuttelevan näkösiä herkkuja siis luvassa.
Suklaan suurkuluttajana tiedän varsin hyvin, miten tärkeetä olis liikkua tarpeeksi. Myönnän, että viime aikoina urheilu on ”vähän jäänyt”, mutta nyt kevään ja kesän tullen oon palannut taas vanhan luottoharrastukseni pariin. Mä juoksen. En yhtä kovaa kuin gepardi, mutta en myöskään yhtä hitaasti kuin laiskiainen. Vaikka juoksukunto onkin päässyt ikävästi romahtamaan, en oo lannistunu siitä yhtään. Päinvastoin, siinäpä mulle haastetta! Oon viis vuotta sitten juossut puolimaratonin ja sen voisi hyvin ottaa uudestaankin tähtäimeen. Sitä kohti siis!
Juoksemisen lisäksi nautin suunnattomasti siitä, kun pääsen merelle. En osaa sanoa, mistä tää tulee, mutta voisin istuskella rantakallioilla tuntikausia ja vaan tuijottaa horisonttiin. Parhaat pohdinnat syntyykin aina sillon, kun laineet liplattaa ja on niin ihanan rauhallista, että siihen vois vaikka nukahtaa. Vesi on ehdottomasti mun lempielementti. Lempieläinkin on aina ollut delfiini. Kun oltiin siskon kanssa pienempiä, käytiin usein perheen kesken veneretkellä ja saatettiin isin kans sukellella koko päivä. Ehkä tää meri-innostus on sitten iskältä tarttunu, kun kaiken muunki oon siltä periny :D Tampere on kaikin puolin ihana kaupunki, mutta se mitä kaipaan, on nimenomaan meri. Toki täällä on kaks järveä ja niiden välissä vielä koski, joten ei mulla asiat mitenkään huonosti kuitenkaan oo!
toppi, shortsit ja neule Cubus / laukku Lauren Ralph Lauren / kello DW / kengät Primark
Kuvat: Maija A
Eiköhän siinä oo tarpeeksi infoa ekalle kerralle! Kiva päästä jutustelemaan teidän kaikkien kanssa. Kuulemisiin! :)
Bisous,
Kati