Ravintola Tampella
Kuulkaahan tamperelaiset ja siellä päin liikkuvat! Jos ette ole vielä käyneet Tammerkosken rannalla sijaitsevassa uudessa ravintola Tampellassa, niin hopihopi pöytää varaamaan! Me oltiin perheen ja poikaystävän kanssa nauttimassa paikan upeasta miljööstä ja tyylikkäästä menusta yliopistolla järjestetyn valmistuneiden juhlan jälkeen ja voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä ravintolaa kaikille, jotka tykkäävät fiinistä, mutta rennosta meiningistä.
Vanhan pellavakutomon tiloissa nautittu illallinen vei kielen lisäksi silmätkin mennessään, sen verran upeita annoksia meille kannettiin pöytään. Historiallisuus oli läsnä paitsi ikkunoista avautuvassa kansallismaisemassa ja paikan hengessä, myös annosten nimissä. Siinä sinihomejuustolla ja ruiscrumblella höystettyä Pellavatehtaan punajuurta maiskutellessani tajusin, etten ollut Tampellassa asuessani antanut tarpeeksi arvoa alueen kiinnostavalle menneisyydelle – kyllähän kosken kuohut ja punatiiliset tehdasrakennuksetkin kummasti arkipäiväistyvät, kun niitä katselee päivittäin. Mutta nyt tunnelma oli hyvinkin nostalginen!
Viimeistään Kelloportin kasvisten kohdalla mulle valkeni, ettei nyt oltu missään ihan tavallisessa ketjuravintolassa. Tulisi varmasti aika paljon useammin syötyä kunnollista kasvisruokaa, jos omatkin keittotaidot yltäisivät näihin sfääreihin. Kvinoa-vuohenjuustopaistoksen ja grillatun kasvisvartaan kruunasi granaattiomena-jogurttikastike, jollaista en ollut ennen saanut missään. Yllättävä, mutta ihanan raikas lisuke!
Koska haluttiin juhlan kunniaksi syödä oikein pitkän kaavan mukaan, tuli jälkiruokalistakin tutkittua huolella läpi. (Tai siis olisi tullut joka tapauksessa, sehän kuuluu aina katsoa ensimmäisenä..). Uunijäätelössä ja köyhissä ritareissa tuskin olisi ollut mitään vikaa, mutta olihan se nyt sanomattakin selvää, että oma iltani tulisi päättymään Syyttäjänviraston suklaaseen. Rakkautta ensi silmäyksellä!
Käykäähän kokemassa kaikki tämä omin silmin ja suin!
Bisous,
Kati