Koomisia kommelluksia maailmalta
Matkailu avartaa, niinhän se on. Eikä pelkästään siksi, että matkustaessa pääsee tutustumaan uusiin kulttuureihin ja näkemään maailman aina vähän eri vinkkelistä. Maailmalla silmät avautuvat mahdollisuuksille ihan eri tavalla kuin kotiympyröissä, perspektiivi laajenee ja on helppo oivaltaa uusia puolia omasta ajatusmaailmasta sekä käyttäytymisestä. Matkoilta myöskään harvoin selviää kotiin saakka ilman koomisia kommelluksia ja tiukkoja tilanteita, jotka myös kertovat paljon meistä itestämme ja tavastamme reagoida erilaisiin tilanteisiin. Omilla matkoillani on sattunut yhtä jos toistakin ja voisi sanoa, että sekä maailmankuvani että omakuvani on kyllä aika paljon laajentunut näiden reissujen aikana… Tässä muutamia mieleenpainuvimpia tilanteita vuosien varrelta.
1. Interrail ja ulkona nukutut yöt. Voi nuoruus, voi hulluus. Olin 18-vuotias, kun lähdettiin hyvän ystäväni kanssa kolmeksi viikoksi Länsi-Eurooppaan reilaamaan. Matkamme tavoitteena taisi olla käydä mahdollisimman monessa maassa välittämättä siitä, ehtisikö näissä maissa oikeasti mitään nähdä. Välillä maita kerättiin siis ihan vain käymällä pääkaupungin mäkkärissä syömässä ja jatkamalla matkaa, välillä viivyttiin sitten ihan yön yli. Ja näitä öitä ”nukuttiinkin” sitten mitä erikoisimmissa paikoissa. Emme olleet varanneet etukäteen yhtään majapaikkaa, eikä sellaista aina paikan päältäkään löytynyt. Mieleenpainuvimmat yöt vietimme Luxemburgissa parin belgialaisen pojan autossa, Irúnissa Citroën-autoliikkeen portaiden alla, Milanon rautatieaseman poliisilaitoksella, Bernissä jonkin leikkipuiston liukumäessä sekä Alvestassa puhelinkopissa ja bussipysäkillä. Harvemmin näissä paikoissa pystyi meikäläisenkään unenlahjoilla oikeasti nukkumaan, mutta tekemistä riitti ihan jo siinäkin, että pysyi kaiken sen kylmyyden keskellä hengissä (paitsi Milanossa, jossa sitten taas oli tuskaisen kuuma). Siihen aikaan ei ollut myöskään joka paikasta löytyvää wifiä eikä älypuhelinta, jolla olisi voinut ilmoitella itsestään kotiin. Yhteydenpito oli siis satunnaisia tekstareita lukuun ottamatta nettikahviloiden ja sähköpostin varassa – voi äiti-parkaa! Mutta olipahan seikkailu, mitään en vaihtaisi pois. Sen verran mukavuudenhaluiseksi olen kuitenkin iän myötä tullut, että vastaavanlaiselle reissulle tuskin enää pystyisin lähtemään. Reilaaminen on kuitenkin matkustusmuotona niin kätevä ja joustava, että en kyseenalaista sen suosiota seikkailunhaluisten nuorten keskuudessa ollenkaan!
2. Blondi arabimaissa. Kun on blondi sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti, ei arabimaihin kannata missään nimessä matkustaa yksin. Kokemukseni arabimaista rajoittuvat Egyptiin ja Marokkoon, joissa kummassakin vaaleat hiukseni herättivät enemmän kuin tarpeeksi huomiota. Kairossa miehet tarjosivat minusta satoja kameleita isälleni, joka ei onneksi vahingossakaan suostunut moiseen diiliin. Basaarissa nuoret arabinaiset kiljuivat perääni ja halusivat kanssani yhteiskuvaan. Yleisimpiä kutsumanimiäni olivat Shakira, Hannah Montana ja Lady Gaga. Marokossa jouduin paitsi huutelun kohteeksi myös huijatuksi, kun minua ja ystävääni pyydettiin seuraamaan paikallista poikaa, joka olisi mielellään johdattanut meidät Marrakechin sokkeloisessa vanhassa kaupungissa jonnekin berberimarkkinoille. Onneksi tajusimme kääntyä takaisin vielä siinä vaiheessa, kun osasimme jotenkuten takaisin keskusaukiolle. Toisella kerralla olimme vieläkin helpommin höynäytettävissä, kun paikallinen ”käsityöläinen” sai meidät houkuteltua ”ilmaiselle” kierrokselle nahkatehtaalle, jonka näkemisestä jouduimmekin loppupeleissä pulittamaan ihan sievoisen summan. Marokon matka ei muutenkaan mennyt ihan täysin putkeen, lisää voit lukea reissukaverini blogista!
3. Kootut kommellukset Ranskassa. Ranskassa on tullut vaihtovuoden lisäksi reissattua useampaan otteeseen ja aina siellä jotain sattuu. Pariisissa olen mm. hätistellyt huutelevan miehen esittämällä tyttöpuolisen kaverini kanssa pariskuntaa, selitellyt naama punaisena vaatekauppojen ovimiehille, miksi piippaan jokaisessa liikkeessä (koto-Suomessa selvisi, että päälläni olevaan vyöhön oli jäänyt pieni hälytin) ja yrittänyt matkustaa pummilla metrossa sillä seurauksella, että matkaseurani jäi repustaan kiinni porttiin. Montpellier’ssä olen tanssinut salsaa luentosalissa, dyykannut macaroneja (tästä lisää myöhemmin!), päätynyt bikineissä paikallistelevisioon ja tukkinut suihkun siten, että vettä tuli enää noin kolmesta reiästä suuttimessa ja suihkuseinäkin meinasi kaatua päälle. Yritäpä siinä sitten sihdata. Niin, ja olen myös tarponut korkkareissa pilkkopimeällä metsätiellä koulun gaalaan järkyttäen opettajaa, joka halusikin sitten välttämättä jakaa taksin kotimatkalla.
Mitä kommelluksia teille on sattunut matkustellessa?
Bisous,
Kati
Ps. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, nämä ovat ajalta ennen kunnon kameraa!