Kesän viimeiset hetket

 

Lähestymme siskoni kanssa Näsinneulaa. Lasten riemunkiljahdukset kuuluvat portille asti. Puistossa vastaan kävelee toinen toistaan iloisempia kasvoja. Osa valitsee harkiten kesän viimeistä jäätelöä, toisilla on niin kiire juosta kahdeksannen kerran Tornadoon, ettei moisille herkkuhetkille ole aikaa. Lapset nauttivat olostaan ja aikuisilla tuntuu olevan vähintään yhtä hauskaa. Kukapa nyt ei huvipuistossa viihtyisi?

Tuota silmiinpistävää iloa ja jännityksensekaista odotusta sain aikoinaan seurata hyvinkin läheltä, kun kiinnitin tuhansia elämysrannekkeita hurvittelijoiden ranteisiin. En yhtään ihmettele, että päädyin kolmeksi kesäksi Särkänniemen lippuluukulle – olinhan minä jo lapsena osoittanut olevani paitsi fanaattinen delfiinimimmi myös uskalias hurjapää, joka ei vauhdin huumasta hätkähdä. Raahasin aina isän perässäni jokaiseen laitteeseen, johon pituuteni vain riitti. Tilanne ei ole muuttunut miksikään (paitsi isästä ei ehkä enää olisi jokaiseen vekottimeen seuraksi). Vieläkin tuntuu, ettei Suomesta löydy omaan makuuni tarpeeksi hurjia kieputtimia, vaikka täällä monia todella hyviä onkin.

Särkänniemi oli mahtava työpaikka. Tuntui nostalgiselta palata sinne, kierrellä puistossa ja vain katsella ympärilleen. Kaikki ne tutut äänet, tuoksut ja värit olivat saaneet rinnalleen taas paljon uutta. Itseäni kiinnosti tietysti eniten kesän uutuuslaite HYPE. Sanotaan nyt vaikka niin, että kaiken sen hypetyksen arvoinen, heh. Mahanpohjasta vihlaisi mukavasti, kun vuoristoradan vaunu kiihdytti sadan kilometrin tuntinopeuteen ja pudottautui pystysuoraan silmukkaan. Pidempäänkin olisin toki voinut kyydissä istua…

Vaikka syksy on jo hetken potkinut kesää persuksille, toi tämä huvipuistoretki auringon vielä toviksi takaisin. Paras tapa viettää kesän viimeiset hetket.

Särkänniemi – nähdään taas ensi kesänä!

 

 

Oletko sinäkin hurjapää vai tutiseeko puntit jo possujunassa?

Mikä on mielestäsi paras huvipuisto?

 

Bisous,

Kati