Luovutatko liian helposti?

Olin eilen elämäni ensimmäisellä tankotanssitunnilla. Tai oikeastaan kahdella, sillä ennen ensimmäistä tanssituntia aloittelijoita neuvotaan käymään erillisellä starttitunnilla, jossa tutustutaan tankoon ja liikkeisiin kaikessa rauhassa. Kävelin tanssikoululle innokkaan odottavaisena, mutta samalla mielessä vilisi järkyttäviä kauhuskenaarioita. 

Se varmaan sattuu niin paljon, että oon huomenna ihan mustelmilla. Muistutan tangolla luultavasti vain raakaa possua, joka ulisee paistovartaassa pääsemättä pakoon. Niin tai sitten mun kunto ei kestä ja tömähdän heti alas kuin käpy männystä. 

Tankotanssi on parhaimmillaan todella sensuellia ja upeaa katsottavaa. Omasta suorituksestani oli, yllätys yllätys, seksikkyys ja loistokkuus kuitenkin vähän turhan kaukana. Kauhuskenaarioni osuivat siis oikeaan. Laji oli itselleni aivan liian akrobaattinen ja lihasvoimaakin olisin mielelläni lainannut viereisen tangon tanssijalta hiukan omiin käsivarsiini. Starttitunnin jälkeen olin täysin valmis lyömään hanskat tiskiin ja lähtemään kotiin. Olin kuitenkin sopinut hyvän ystäväni kanssa, että testataan lajia yhdessä, niin jäin sitten vielä vastahakoisesti kärvistelemään toisenkin tunnin. 

Se kannatti. Toisella tunnilla tanssijoita oli huomattavasti vähemmän ja ohjaajalla oli aikaa neuvoa kädestä pitäen, miten tehdään ”palomieshyppy”, ”kauris” tai ”peter pan”. Kun sain itseni istumaan tangolle ja väännettyä kroppani jonkinsortin kauriin muotoon, saatoin ehkä salaa hiukan hymyillä. Siitäkin huolimatta, että muiden uljaiden bambien rinnalla omani näytti lähinnä peuralta ajovaloissa.

Tunnin jälkeen aloin miettimään omaa asennettani, ja ikäväkseni tunnistin itsessäni taas sen saman vanhan piirteen: kun en heti osaa jotakin, turhaudun ja luovutan. Miksi nöyryyttää itseään tekemällä asioita, joita ei osaa?

Siksi, että tuo nyt on maailman surkein syy olla kokeilematta uusia asioita. Elämä kävisi aika tylsäksi, jos juuttuisi omiin rutiineihinsa, eikä koskaan poistuisi omalta mukavuusalueeltaan vapaaehtoisesti. Kaikille ei sovi kaikki lajit, mutta on todella virkistävää kokeilla silloin tällöin jotain uutta – vaikka olisikin siinä maailman huonoin. Sittenpähän on tullut sekin koettua. Ja kuka nyt voisi kutsua itseään MM-tason tankotanssijaksi ensimmäisen tankoilun jälkeen? Eipä sitä ekan juoksulenkin jälkeenkään vielä maratonille lähdetä.

Vaikka tankotanssi jäikin vähän kaivelemaan, ja tekisi mieli oppia edes yksi liike vielä joskus kunnolla, taidan kuitenkin toistaiseksi pitäytyä ihan tässä omassa suosikkilajissa. Ehkä nää maailman mageimmat urheilutrikoot tsemppaa taas ens viikolla lähtemään juoksulenkille, kun muuttohässäkät on hoidettu alta pois. Mojovat mustelmat sekä käsissä että jaloissa muistuttaa kuitenkin lajikokeilujen hauskuudesta vielä pitkään!

Onko täällä muita, jotka luovuttaa välillä vähän liian herkästi?

urheilutrikoot, -paita ja -liivit Cubus / lenkkarit Nike

Kuvat on napannut ihana ja taitava Riikka K.

 

Bisous,

Kati

 

// Life’s more exciting when you try new things every once in a while. Don’t get disappointed and give up if you’re not good at it right away. Give it a chance! //