#1 : En ole aiemmin liiemmin välittänyt kukista ja taisin pari vuotta sitten sanoa poikaystävällekin, ettei mulle sellaisia tarvitse tuoda – tuo mieluummin suklaata! Nyt voisin vetäistä sanani takaisin. Viime aikoina olen alkanut ihastella kaunista väriloistoa aina kukkakauppojen ohi kulkiessani ja lähikaupassakin huomaan aina kuikuilevani ruusukimppujen suuntaan, jos ne vaikka olisivat tarjouksessa. Ehkä se on iän mukanaan tuomaa, ehkä ei. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, että alkaisin opetella kukkien nimiä ja hoito-ohjeita… Pystyn hädin tuskin pitämään kaktuksen hengissä ja heti, jos pitää nimetä joku päivänkakkaraa kummoisempi kukkanen, olen pulassa. Siispä yksi asia kerrallaan, eikö!

#2 : Olen aiemmin kertonut, että mulla on aika raskas kaasujalka. Kaahailu vaatii kuitenkin tutut tiet ja selkeät kaistat. Koko totuus on nimittäin se, että olen auton ratissa melkoinen tunari ja mikäli havittelisin turhan julkkiksen titteliä, voisin hyvin mennä siihen Suomen surkein kuski -ohjelmaan. En ole viime aikoina (tai pikemminkin vuosina) oikeastaan edes ajanut autoa, mitä nyt muutamia satunnaisia kertoja vanhempien luona tutuissa maisemissa. Helsingissä ajaminen pelottaa mua ihan vietävästi, enkä ole tarttunut täällä rattiin muuta kuin yhden kerran pakon edessä. Viime maanantaina poikaystävä oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt olisi korkea aika opetella, kun ”ei se mielikuvaharjoittelukaan tässä nyt kauheasti auta”. Niinpä lähdettiin kauppareissulle – tietenkin siinä pahimmassa neljän ruuhkassa! Olin aivan kauhusta kankeana, mutta molempien yllätykseksi reissusta selvittiin parilla äkkijarrutuksella ja muutamalla ylimääräisellä sydämentykytyksellä. Hyvä minä! Ensi kerralla sitten keskustaan ratikoiden sekaan kaahailemaan…

#3 : Koska olen aineenopettaja, en ole tottunut olemaan pienten lasten kanssa, eikä mulla ole juurikaan kokemusta aivan pienistä vintiöistä. Jotenkin kummasti päädyin kuitenkin tällä viikolla eskarilaisten kevätretkelle koko päiväksi. No, lapsia oli mennessä ja tullessa yhtä monta, joten ainakin siinä mielessä retki oli varsin onnistunut, heh. Itselleni tuli kuitenkin heti kotimatkalla aivan järkyttävän huono olo ja kotona mahaa väänsi jo sen verran ikävästi, että vessa tuntui turvallisimmalta paikalta viettää iltaa. En tiedä, oliko kyseessä ruokamyrkytys vai raitisilmamyrkytys vai mikä, mutta selvästikään tarhatädin homma ei sopinut mulle 😀 (Loppujen lopuksi en sitten kuitenkaan oksentanut, onneksi.)

#4 : Jostain syystä aloin hetki sitten ihmetellä, miksi rautakauppaa sanotaan juuri rautakaupaksi. Siis mistä se nimi oikein tulee? Rautanauloista? Jos kaupassa myydään tarvikkeita rakentamiseen, remontointiin, sisustamiseen, saunaan, puutarhaan ja mihin lie, onko rauta todellakin sanana niin kaikenkattava, että sen alle mahtuu niin työkalut, pihakivet kuin kylpytynnyritkin? Jotenkin huvittavaa 😀

#5 : Nykyaikaisista videopeleistä en ymmärrä juuri mitään, eivätkä ne kiinnosta pätkän vertaa. Mutta vanhat kunnon tietsikkapelit – voi sitä nostalgian määrää! Yhtenä iltana pyysin poikaystävää selvittämään, saako hänen pöytäkoneelleen vielä ladattua Commander Keen 1 -pelin ja se onnistui! Siinä menikin sitten se yö… Muistaako kukaan muu Keeniä??

Bisous,

Kati